Sisällysluettelo

Tehdään puoluedemokratiasta kaksisuuntaista

Otetaan omissa ongelmissa härkää sarvista

Rasistipallo on leikki, jossa kentälle heitetään pallo, jonka perään Perussuomalaisten toivotaan juoksevan.

Jos Perussuomalaiset tahtoo muuttaa suomalaista politiikkaa, sen on voitava toimia järjestelmällisesti ja ammattimaisesti myös itsensä kanssa. Kriisitilanteiden ja vaikeiden asioiden kohtaamisessa puolue ei ole ollut parhaimmillaan: paikallisyhdistykset ovat riitaisia ja kohujen yllättäessä siirrytään aina suoraan kriisiviestintään. Nykytilalle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.

Erittäin vihamielisen median huomion kohteena oleva liike ei koskaan voi täysin välttää itseensä kohdistuvaa mustamaalausta – eikä sen tietenkään pidäkään. Jos puolueen sanomiset ja toiminta miellyttäisivät valtamediaa, ei kyseessä olisi mikään muutosliike ensinkään. Perussuomalaiset voi kuitenkin toimia ennakoivammin ja varmistaa sen, että puoluejohdon toiminta kriisitilanteissa on edes jäsenistön silmiin johdonmukaista.

Toimitaan kohutilanteissa johdonmukaisesti

Ihminen on itsenäisesti ajatteleva ja toimiva olento, jonka sanomiset ja teot tulkitaan sen viitekehyksen läpi, jossa ihminen toimii. Sanomisia tulkitaan eri tavoin riippuen siitä, kuuluvatko ne perussuomalaisten vai vanhojen puolueiden suunnalta. Myös asema puolueen sisällä vaikuttaa: mitä mitä korkeampi jakkara, sitä tarkemmin sanoja ja tekoja tulee harkita.

erussuomalaisten kannattaa kannustaa jäseniään hyvään käytökseen ja asialliseen toimintaan, mutta kokemus on osoittanut, että ennemmin tai myöhemmin puolueeseen tulee taas kohdistumaan kohu. Jotta kohuihin osaa reagoida oikealla tavalla, täytyy ymmärtää miksi niitä nostetaan.

Tyypillinen Perussuomalaisiin kohdistettu kohumuoto on ns. rasistipallo. Rasistipallo on median ja muiden puolueiden virittämä leikki, jossa kentälle heitetään pallo, jonka perään Perussuomalaisten toivotaan juoksevan. Huomio pyritään kiinnittämään yksittäisen jäsenen yksittäiseen sanomiseen tai tekoon, houkutellen koko Perussuomalaista puoluetta vatvomaan asiaa. Jos temppu onnistuu hyvin, puolue unohtaa hetkeksi pääteemansa sekä varsinaisen poliittisen sisältönsä, ja juoksee pallon perässä jopa toista viikkoa.

Perussuomalaisten ei tule juosta rasistipallon perässä. Puolueella ei ole mitään tarvetta kommentoida jäsenasioitaan julkisuuteen; etenkään persuvihamieliselle medialle ei pidä luoda odotuksia kertomalla kokousten tarkoista ajankohdista tai siitä, onko jäsenasioita käsittelyssä ylipäätään. Vaikka sopimattoman käytöksen arviointi sekä asiaankuuluva ”harjaus” puoluehallituksessa tai muissa toimielimissä toisinaan tarpeen onkin, puolueen jäsenasiat kuuluvat puolueen sisäisesti ratkottavaksi.

Kaikessa toiminnassa on lopulta kyse johdonmukaisuudesta. Jos puoluejohto määrätietoisesti kääntää rasistipallopelin poliittiseen sisältöön, ei lopulta kukaan enää odota, että julkisella paineella voitaisiin vaikuttaa puolueen jäsenpolitiikkaan.

Vaikka Perussuomalaiset kieltäytyykin hoitamasta kohuja median nuottien mukaan, ei suuntautumisen tarvitse tarkoittaa välinpitämättömyyttä jäsenten tekemisestä. Puolueen jäsenmäärä lasketaan niin monessa tuhannessa, että jonkinlaista kohuntorjuntaa on tehtävä.

Suurin osa puoluetta kohdanneista kohuista on ollut sellaisia, että niitä on edeltänyt suuri määrä läheltä piti -tilanteita, joista olisi kyllä tietoa paikallistasolla, mutta tuo tieto ei päädy koskaan puoluehallituksen pöydälle. Puolue tarvitseekin väylän, jonka kautta paikallisyhdistykset voivat nostaa jäsenasioita puoluehallituksen käsittelyyn jo silloin, kun vasta liippaa läheltä.

Kohujen ja jäsenasioiden käsittelyssä tärkeintä on ennustettavuus ja johdonmukaisuus. Puolueessa on ollut monia ruutitynnyreitä, jotka ovat saaneet kyteä rauhassa ennen räjähtämistään, vaikka moni on jo pitkään tiennyt, että pamaus on vain ajan kysymys. Toisaalta taas moneen päätökseen on vaikutettu julkisella paineella. Kummassakin tapauksessa puhutaan epäoikeudenmukaisuudesta – eikä epäoikeudenmukaisuus käy laatuun.

Ratkotaan paikallistason riitoja

Perussuomalaiset on tuore puolue. Tämä tuoreus mahdollistaa toimimisen poliittisena muutosvoimana, mutta toisaalta se heittää hiekkaa organisaation rattaisiin. Toimintamallit eivät ole vakiintuneet, eikä paikallistasolla tulla aina keskenään toimeen.

Vaikka paikallistoimijoista vain pieni osa riitelee, lehtien palstoilla pientenkin yhdistysten sisäiset riidat saavat helposti koko puolueen näyttämään riitaiselta. Jos puolue ei pysty ratkomaan edes omia riitojaan, kuinka se voisi ratkoa vieläkin suurempia yhteiskunnallisia ongelmia? Riitojen vaikutukset ovat myös suoria: kuntavaaleissa esimerkiksi sopuisa Turku selvisi kohtuullisin vaurioin, siinä missä riitaisiksi mielletyt Rovaniemi ja Kouvola kärsivät katastrofaalisen mahalaskun.

Paikallistason riidat liittyvät usein enemmän henkilökemioihin kuin aatteellisiin eroihin. Ihmisiä ei voi eikä tarvitse pakottaa pitämään toisistaan tai olemaan toistensa kanssa samaa mieltä, mutta jos vain parin ihmisen välille syntynyt riita lamauttaa monen sadan ihmisen yhteisön, asia kuuluu koko puolueelle.

Riitojen ratkaisuun voi ottaa mallia yrityselämästä: riidat voisi ratkaista esimerkiksi välimiesmenettelyllä, johon riitaa ratkovat paikallistason toimijat nimeävät kumpikin oman edustajansa ja puoluehallitus yhden jäsenistään. Kun menettely on vakioitu ja varmistaa kaikkien osapuolien kuulemisen, alkaa jo pelkkä menettelyn olemassaolo kannustamaan yhteisten ratkaisujen löytämiseen.

Ääritilanteessa puoluehallitus voisi myös pakottaa menettelyyn – joskin kokemuksen mukaan paikallisyhdistykset kyllä hakeutuisivat siihen vapaaehtoisestikin: jos sadasta ihmisestä viisi riitelee, loput 95 haluaisivat keskittyä politiikan tekemiseen.

Miten Jarmo tähän pystyy?

Kaikki puolueen kentän haasteet ovat ratkaistavissa, jos niihin vain kiinnittää huomionsa. Jarmo toimeenpani vuonna 2015 Helsingin piirisihteerinä pääkaupungissa piiriuudistuksen, jossa paikallisyhdistykset yhdistettiin yhdeksi suureksi yhdistykseksi. Muuton onnistui, vaikka Helsingin piiriä oltiin liki vuosikymmenen ajan pidetty täysin menetettynä tapauksena. Yhteenkään rasistipalloon ei enää juosta. Puolue lopettaa heti puoluekokouksen jälkeen jäsenasioidensa julkisen ruotimisen ja rakentaa mallit paikallistason riitojen ratkaisuun viimeistään maakuntavaalien jälkeen.

Seuraavaksi: Taistellaan politiikan rakenteita vastaan