Sisällysluettelo

Tehdään puoluedemokratiasta kaksisuuntaista

Tehdään puolueesta väline, ei itsetarkoitus

...vain harva on liittynyt joukkoon poliittisten asemien tai edes puolueen menestyksen vuoksi. Taustalla on aito halu muuttaa yhteiskuntaa.

Perussuomalaiset ei ole äänestäjilleen puolue, vaan muutosvoima. Erityisesti muutosta huudetaan EU- ja maahanmuuttopolitiikkaan. Perussuomalaiset ei ole puolue edes jäsenistölleen: lyhyenkin keskustelun perusteella selviää, että jäsenistöstä vain harva on liittynyt joukkoon poliittisten asemien tai edes puolueen menestyksen vuoksi. Taustalla on aito halu muuttaa yhteiskuntaa.

Suomessa sana ”puolue” on pitkään tarkoittanut äänestäjälle jotain muuta kuin keinoa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Puolue on ollut työkalu, jonka avulla voidaan nostaa omaa vaikutusvaltaa, verkostoitua ja löytää suojatyöpaikka. Todellisiin muutoksiin tällainen koneisto ei pysty, sillä kunkin vanhoista puolueista tulee vaalia paitsi omaa asemaansa, myös eturyhmien menestystä. Puolue on aktiivisille jäsenilleen lupaus työpaikasta, lautakuntatehtävästä ja jäsenyydestä kaupungin omistaman yhtiön hallitukseen. Jos yhteiskuntaa alkaa remontoimaan liian kovalla kädellä, kääntyvät etuoikeutetut vastarintaan.

Koska Perussuomalaiset ei ole varsinainen puolue, vaan enemmänkin kansanliike, se kykenee tekemään yhteiskunnassa sellaisia muutoksia, joihin vanhat puolueet eivät koskaan ole pystyneet, eivätkä eturyhmäpolitiikan takia tule pystymään jatkossakaan.

Meillä kyse ei ole eturyhmien toiveista, vaan ainoastaan siitä, miten jäsenistö tahtoo kehittää yhteiskuntaamme ja kuinka puolueen välineet valjastetaan tuota tahtoa toteuttamaan.

Uskalletaan investoida

Liike-elämän kasvatit saavat politiikassa usein kuulla, ettei puoluetta tahi valtiota voi johtaa kuin liikeyritystä. Yksikään taitava johtaja tuskin väittääkään, että yhteen organisaatioon sopiva johtajamalli olisi sellaisenaan sovellettavissa mihinkään toiseen organisaatioon – edes toiseen liikeyritykseen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö liike-elämän puolelta voisi ottaa politiikkaan sellaisia ajatuksia, jotka ovat siellä sovellettavissa. Liike-elämän keskeinen sääntö on, että kasvamisen edellytys on uskaltaa investoida sellaiseen, joka tuottaa arvoa tulevaisuudessa.

Perussuomalaisten tuleekin uskaltaa arvioida kriittisesti omistuksiaan ja niiden paisuttamisen tarvetta. Onko esimerkiksi säätiöjärjestelyllä todellisuudessa tarkoitus säästää pahan päivän varalle vai kasvattaa itsetarkoituksellisesti omaisuuden määrää? Jos syy on todella säästäminen pahan päivän varalle, milloin tuo paha päivä sitten on, ellei tänään?

Uskallus investoida ei tarkoita holtitonta taloudenpitoa tai edessä häämöttävää konkurssia. Puoluekin voi olla joustava ja mukauttaa kulujaan tulorahoituksensa mukaan. Rahaa tulee käyttää tehokkaasti ja investoiden silloin kun sitä on, ja mukauttaa sen käyttöä silloin kun sitä on vähemmän.

Siirretään rahaa sinne, missä toimintakin on

Perussuomalaiset on kansanliike, joka tuottaa maahan poliittista muutosta tavallisen kaduntallaajan voimin ja ajatuksin, olkoonkin nuo ajatukset ja niiden ulostuonti joskus vähän rosoistakin.

Myös puolueen rahankäytön tulee noudattaa tätä samaa ajatusta. Puoluetoimiston tulee toteuttaa keskitetysti ainoastaan niitä asioita, joita koko koneisto tarvitsee. Suuret mainoskampanjat, jäsenvaikuttamisen työkalut, jäsenrekisterin ylläpito ja puoluekokousten järjestäminen kuuluvat kiistatta näihin ydintehtäviin. Tälläkin saralla kehitettävää riittää: on kovin kummallista, että esimerkiksi paikallistason jäsenrekistereitä ja jäsenmaksujen keräämistä ei ole voitu hoitaa keskitetysti, vaikka miltei jokainen suuri liitto on ratkaissut nämä haasteet moneen kertaan.

Lähtökohtaisesti puoluetoimiston kannattaa tuottaa vain sellaista, mitä kenttä ei hajautettuna voi tehokkaasti tehdä. Loput resurssit kuuluvat paikallistasolle.

Puoluepolitiikka voi ottaa oppia sieltä, missä asioita on totuttu tekemään niukoin resurssein. Esimerkiksi Suomen Reserviupseeriliitto on jäsenmäärältään Perussuomalaisiin nähden noin kolminkertainen, ja sen keskustoimistoa hoidetaan ainoastaan neljän henkilön työpanoksella. Tästä huolimatta järjestettyjen tapahtumien määrä on huikea ja monet reserviläisyhdistykset ovat alueellisesti merkittäviä toimijoita. On luonnollista, että reserviläisjärjestö tarvitsee toimintaansa erilaisen työkalupakin, mutta hyvin toimivia malleja voi silti arvioida ja harkita niiden käyttöä myös puolueessa.

Yksi hyvä ja kopioitavaksi kelpaava malli on ohjata paikallistason rahoitusta suoraan yhdistyksille selkeisiin ja läpinäkyviin mittareihin perustuen. Mittareihin perustuva rahoitus torjuisi tehokkaasti syytökset suhmuroinnista ja tuttujen suosimisesta. Toimivia mittareita voivat olla esimerkiksi verkkosivuston ajantasaiset tiedot, jäsenmäärä, järjestettyjen tapahtumien lukumäärä ja laadittu kuntavaaliohjelma.

Mittarirahoitus olisi pitkälti lisärahoitusta, ei aiemman poistamista – sillä puolue on tähän saakka jakanut piiritasolle rahoituksestaan 13-14 %, ei juuri enempää. Jos puolue toivoo toimintaa alhaalta ylöspäin, täytyy myös rahoituksen antaa kiitosta silloin kun onnistutaan. Paikallistaso tarvitsee lisää rahoitusta.

Miten Jarmo tähän pystyy?

Jarmo on taitava taloudenpitäjä, joka tuntee kirjanpitotaitoisena myös taloushallinnon yksityiskohdat. Jarmo on johtanut seitsemän vuotta yritystä, joka on jatkuvasti kasvanut ja tuottanut voittoa. Tehtävässä hän on oppinut rekrytoimaan, mutta myös irtisanomaan: käyttämään rahaa, mutta myös säästämään sitä. Tukimallien uudistaminen aloitetaan heti, ja jo vuoden 2019 tuet jaetaan läpinäkyvään kriteeristöön perustuen, vuoden 2018 toimintaa arvioiden.

Seuraavaksi: Otetaan omissa ongelmissa härkää sarvista