City of Kake

City of Kake

Tämän kevään piristävin poliittinen keskustelu ei ole käynyt hallitusneuvottelujen ympärillä. Mediassa on tänään ruodittu homoeroottisen patsaan pystyttämistä Helsinkiin, aivan keskustakirjaston yhteyteen. Aloitteen tekijä on perussuomalainen, ja vieläpä piirinsä puheenjohtaja. Suvaitsevaisto on ollut aloitteesta ihmeessään.

Eräänä helmikuisena iltana aina yhtä tasaisen yllättävä sihteerimme Nuutti Hyttinen esitteli minulle vedosta uudesta valtuustoaloitteestaan. Asiallisesti kirjoitetussa aloitteessa esitettiin Keskustakirjaston yhteyteen muistomerkkiä tunnetulle suomalaiselle kuvataiteilijalle Touko Laaksoselle. Aloitteessa kerrottiin Laaksosen ansioista jatkosodassa sekä edelleen mainittiin ”hänen taiteilijanimeään kantava vaatemallisto”.

Jäynä oli siinä, että aloitteessa ei mainittu Toukon taiteilijanimeä.

Touko on Tom of Finland.

Kun aloite nyt on etenemässä kaupunginhallituksen käsittelyyn, päätimme Helsingin PS-Nuorten kanssa tehdä kannanoton, jolla puolustimme jo tehtyä aloitetta. Tällä kannanotolla halusimme:

a) Osoittaa kunnioitusta tunnetulle suomalaiselle kuvataiteilijalle.
b) Protestoida MTV Pushin ja Guggenheimin kaltaisia ostokulttuurikonsepteja vastaan.
c) Osoittaa, että valtuutetut eivät perehdy käsiteltäviin asioihin.
d) Esittää vastustamamme keskustakirjastohanke kyseenalaisessa valossa.
e) Tehdä yleisesti hauska ja kevyempi avaus politiikkaan. Tom of Finlandin teokset ovat hauskoja.

Kun asiasta uutisoitiin ennen vaaleja, muistettiin tasaisesti jättää mainitsematta aloitteen tekijä sekä tämän puoluekanta. Nyt kun vaalit on käyty, median ei ole enää tarvinnut pelätä liittävänsä yksittäisiin perussuomalaisehdokkaisiin positiivisia mielikuvia. Tänään hanat ovat olleet auki:

Ilta-Sanomat, Iltalehti, Etelä-Suomen Sanomat, Uusi Suomi, MTV 3, Helsingin Sanomat, Kaleva, Metro, Turun Sanomat ja Helsingin Uutiset kirjoittivat kukin asiasta.

Turkulainen homopoika on hulvaton

Kuten yleensä, uutisointi on poikinut palautetta aivan laidasta laitaan. Osa porukasta taputteli selkään, osa oli kauhuissaan. Vihreiden Leo Stranius teki huvittavaan viestiketjuun johtaneen julkaisun, jossa tiesi kertoa, että aloitteella olikin todellisuudessa rasistinen motiivi! Olen tavannut Straniuksen ja pidän häntä ihan tolkun miehenä, joten arvattavaksi jää, vitsailiko hän vai ei.

Yksi kaveri ei kuitenkaan ainakaan vitsaillut: turkkulainen ”tämän kylän homopoika” julkaisi blogissaan armottoman julistuksen, jossa näki aloitteen hyvin tarkkaan suunniteltuna, poikkeuksellisen älykkäiden aivojen mestariteoksena nimenomaisesti yhtä ja vain yhtä uskonnollista ryhmää – muslimeja – vastaan.

Tyypin vainoharhaisuus vetää tietysti vertoja parhaillekin Illuminati-uskomuksille: enpä minä ollut edes ajatellut asiaa tuolta kantilta. Toteamus pitää varmaan paikkansa – mutta aivan yhtä lailla patsas ärsyttää vanhoillisia piirejä uskontokuntaan katsomatta. Tästä suunnasta arvioituna vainoharhaisuuttakin ihmeellisempää on kuitenkin tämän parikymppisen turkulaispojan loogisen päättelyn älyttömyys:

Tällainen patsas varmasti loukkaa vanhoillisia ja hengellisiä kristittyjä. Se ei haittaa häntä lainkaan.

Tällainen patsas varmasti loukkaa kaikki muslimeja, jotka eivät ole tyystin maallistuneet. Se on hänelle valtava ongelma ja rasismia!

Päätelmän älyttömyys on siinä, että kristilliset tahot Suomessa ovat homokysymyksissäkin pitkälti jakautuneet. Pahimmillaankin – kuten kirjoittaja itsekin on huomioinut – sieltä suunnalta kehotetaan korkeintaan eheytymään. Muslimien suunnalla homoille kuitenkin vaaditaan Suomessakin uskonnollisen johtajan suulla kuolemantuomiota.

Ranskassa homoyhteisö on jo merkittävästi hypännyt kansallismielisen Front Nationalin kelkkaan juuri edellämainituista syistä. Ehkäpä turkulainen homopoikamme vielä päätyy pienelle Lähi-idän -matkalle ja omalla tavallaan historiaan: yksikään suomalainen ei nimittäin ole vielä pokannut kotiin maineikasta Darwinin palkintoa.

Helsinkiläistä PS-politiikkaa

En voi väittää, etteikö minulla olisi ollut tämän patsasepisodin aikana hauskaa – hulvattoman hauskaa. Politiikanteko värittyy yleensä niin harmaista aiheista; keskustelua taloudesta ja työllisyydestä saa käydä lähinnä poliitikkokollegoiden kanssa. Julkisuuteen pääsee puhumalla homoista tai riitelemällä omien kanssa. Tässä tapauksessa täyttyivät molemmat reunaehdot, ja tuota jälkimmäistä on varmaan tiedossa vielä lisää.

Ei patsaskohu silti ollut aivan väkisin väännetty: minä haluan kääntää suuntaa, jolla Perussuomalaiset tekevät Helsingissä politiikkaa. Totuus on, että pääkaupunki on arvo- ja väestöpohjaltaan niin erilainen alue, että änkyröivä politiikka pitää puolueen kannatusta pääkaupungissa pysyvästi 10 % tietämissä, eikä juuri ylempänä.

Jos politiikkamme on hauskempaa, innostavampaa ja kiinnostavampaa, löytyy sille laajempaakin tilausta. Suomalaista kuvataidetta korostava ja kalliita tuontikulttuurihapatuksia vastaan kapinoiva hanke sopii meidän profiiliimme kuin nokka naamaan. Mitä sitten, jos siellä on kikkeleitä? Mitä sitten, jos se on homoikoni? Vapaat länsimaiset arvot ja yksilönvapauden kunnioittaminen kuuluvat suomalaisuuteen, ja juuri suomalaisuutta me perussuomalaiset puolustamme.

Perussuomalaisesti ajattelevia ihmisiä on kaupunki pullollaan – he eivät vain itse vielä tiedä sitä.

27.04.2015 0