Datan Sveitsi ei verkkovalvontaa kaipaa

Toistan usein ja jatkuvasti, että Suomi kaipaa ennen kaikkea pitkän tähtäimen vision siitä, minkälainen se haluaa valtiona ja kansakuntana olla. Minä tahtoisin sen olevan datan Sveitsi. Puheet verkkoliikenteen valvonnasta eivät auta tätä asiaa yhtään.

Viimeviikkoisessa haastattelussa puoluejohtajat hymähtelivät kuorossa aikeille mahdollistaa verkkoliikenteen massavalvonta myös Suomessa. Luin myös Perussuomalaisia koskevan kohdan, kiitos kysymästä.

Minulle tämän uutisen lukeminen oli raskasta kalkkia. Olen tehnyt – ja teen edelleen – pitkäjänteisesti töitä tyystin toisenlaisen yhteiskunnan puolesta. Näitä ajatuksia kirjasimme maanmainion työryhmäni kanssa viime vuonna PS-Nuorten tietoyhteiskuntaohjelmaan. Näitä työryhmän jäseniä on ehdolla myös Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

Mitä Sveitsi on rahalle?

Puheet verkkovalvonnan lisäämisestä kolahtavat pahasti omaa poliittista missiotani vastaan. Olen maalaillut useassa yhteydessä Suomelle tulevaisuutta datan Sveitsinä – siis parhaana toimintaympäristönä ICT-klusterille koko maailmassa.

Havainnollistan esimerkkiäni aina Sveitsin kautta: itsenäinen ja vauras kansakunta on löytänyt taloudelleen merkittävän veturin, jonka me kaikki tiedämme: se on maan erittäin tiukka pankkisalaisuus ja finanssisektorille äärimmäisen myönteinen lainsäädäntö. Raha tahtoo Sveitsiin. Hyvin monenlainen raha.

En tietenkään sano, että Sveitsin pankkisalaisuus olisi meidän suomalaisten kannalta hyvä asia. Päinvastoin: meidän kannaltamme on pelkästään hyvä, että tuo verho alkaa rakoilla. Kukaan ei varmasti silti voi kiistää sen merkitystä Sveitsin kansantaloudelle sekä menestykselle kansakuntana: Sveitsi on hyötynyt asemastaan ja lainsäädännöstään valtavasti – toki pitkälti muiden kustannuksella.

Miten Sveitsi sitten liittyy verkkovalvontaan?

No ei se suoraan liitykään. Sveitsi on ainoastaan esimerkki siitä, miten kansalla on selkeä suunnitelma siitä, kuinka homma hoidetaan. On valittu kansallinen strategia ja toimittu sen mukaisesti.

Miksi verkkovalvonnasta ei saa edes puhua

Verkkovalvonnassa on kyse turvallisuudesta. Mistäpä muustakaan. Sääntelyä perustellaan aina hyvällä tarkoituksella. Jälleen kerran joudumme tutun pohdinnan eteen: varmastikin saisimme mittavalla verkkovalvonnalla lisättyä kansalaistemme turvallisuutta, mutta samalla tulisimme luopuneeksi jostakin muusta: yhdestä tulevaisuuden menestystekijästämme.

Suurin pelote turva-asiassa on varmasti terroriuhka; yksittäisten kansalaisten liikennettä Suomessa tuskin valvottaisiin. En kuitenkaan pidä tätä ratkaisua mitenkään perusteltuna: terroriuhka on Suomessa matala ja toivottavasti myös pysyy sellaisena. Luontevampi ja kansantaloudellisesti edullisempi konsti torjua tätä uhkaa on muutoinkin maahanmuuttopolitiikan puolella.

Se, että viranomainen valvoo tietoliikennettä, on ICT-klusterille myrkkyä. Ei toki siksi, että yksittäinen terroriseulonta liiketoimintaa heilauttaisi: ei se paljon heilautakaan. Se on myrkkyä siksi, että silloin maan lainsäädännössä ja lainsäädäntökulttuurissa on avattu ovi sille, että tietoverkoissa kulkevaan liikenteeseen voidaan puuttua, sitä voidaan ennakkosensuroida – tai keksiä tulevaisuudessa ihan mitä tahansa muutakin. Näillä keinoin osoitetaan, että verkkoliikenne on vain yksi valvottava asia muiden joukossa. Mihin nyt tuuli sattuu puhaltamaan ja tekniikka mahdollistamaan.

Se vie turvallisuudentunteen ja luottamuksen. Se pitää huolen siitä, että Suomesta ei tule datan Sveitsiä.

Kuten tiedetään, että Sveitsiin on turvallista viedä rahaa, täytyy Suomeen olla turvallista viedä dataa. Yritykset katsovat ennen kaikkea toimintaympäristön vakautta. ICT-klusteri tahtoo sijoittaa sinne, missä voidaan olla varmoja, ettei lainsäätäjä ala ronkkia tietoliikennettä. Meillä pitää olla sellainen asenneympäristö, että tässä maassa tietoliikennettä ei edes haluta ronkkia. Eikä tulla ikinä ronkkimaan.

Jos tämä luottamus saadaan syntymään, ei taloudellisilla mahdollisuuksissa ole rajaa. Minun tarvitsee tuskin erikseen perustella, kuinka valtavia ICT-klusterin volyymi sekä kasvuvauhti ovat.

Mutta tämän kaiken täytyy olla kansallinen strategia. Meidän kaikkien pitää haluta sitä.

Höpötys verkkovalvonnasta voi olla meille virhe, jolla heitämme kaivoon yhden niistä köysistä, johon voisimme uppoavana kansakuntana tarttua. Tämän kaiken olemme valmiit vetämään vessanpöntöstä pelkästään sen takia, että joku verorahapalkkaa nauttiva taistolaisviranomainen poliisihallituksessa keksii, että nyt tarvittaisiin lisää työkaluja.

Ja puoluejohtajat myötäilevät: ”Ai turvallisuus? Joojoo no kyllä sitten.”