Kentän kiertäminen

Puheenjohtajien on kierrettävä kenttää, puoluesihteerin on kierrettävä kenttää. Näitä lauseita toistetaan Perussuomalaisissa usein. Toden totta – meillä jalkautumista yhdistysten arkeen arvostetaan hyvin paljon, ja se sopiikin yhteen filosofiamme kanssa: olemmehan mahdollisimman lähellä ihmistä toimiva puolue. Olen nyt kiertänyt useita yhdistyksiä puoluesihteerikampanjani aikana. Tämä blogi on kertomus tien päältä.

Totuuden nimissä on sanottava, että Suomi on valtavan suuri maa, ja puolueemme miehittää tästä valtakunnasta miltei joka kolkkaa. Kentän – siis yli 200 yhdistyksen – kiertäminen on puolueen korkeissa johtotehtävissä haasteellista. Yhdistysten tapahtumat ovat usein viikonloppuisin, ja vuodesta loppuvat äkkiä viikot kesken. Jo pelkästään kaikkien yhteystietonsa tarjoavien yhdistysten soittaminen on täysi työ.

Järkeilinkin, että koska pääsisin puoluesihteerinä heti toteuttamaan hyvin laajoja uudistuksia niin organisaatioon, viestintään kuin toimintatapoihinkin, olisin ainakin alkuvaiheessa luultavasti hyvin tiukasti kiinni niissä. Muutosjohtaminen vaatii läsnäoloa muutoksen kohteena olevien ihmisten kanssa, ja ainakaan kauteni alkuvaiheessa en varmasti voisi irrota puoluetoimistolta niin paljon kuin tahtoisin.

On siis syytä kiertää nyt. Sain rakennettua kiertuetta varten yli 30 tilaisuutta käsittävän kiertueen, lähinnä pienempiin kaupunkeihin ja kuntiin. Halusin painottaa kiertueessani juuri pienempiä paikkakuntia, sillä suuret kaupungit saavat varmasti äänensä organisaatiossa kuuluviin helpommin.

Olen nyt matkallani viimeisellä kolmanneksella ja kilometrejä on mittarissa yli 6000. Näiden viikkojen aikana olen saanut oppia hyvin paljon niin puolueestamme ja tutustunut moniin suomalaisiin maakuntiin. Etelä-Suomessa pitkään asuneena olen esimerkiksi aina kummastellut, kuinka tottuneita maakuntien ihmiset ovat matkaamaan autolla paikasta toiseen. Huomaan nyt itsekin, että hyvin nopeasti kahden tunnin ajomatka tuntuu vain “nopealta pyrähdykseltä”, eikä 100 km ole etäisyys eikä mikään.

Yhdistystemme vieraanvaraisuus on myös ollut minulle silmiä avaava kokemus. Useimmiten yhdistykset ovat olleet aidosti iloisia siitä, että heitä tullaan katsomaan, ja matkan varrelle on järjestetty aivan kiertuetta varten hyvin monenlaisia tilaisuuksia. Osa yhdistyksistä on vienyt minut vain ABC:n kabinettiin keskustelemaan, osa on varannut kaupungintalon, osa järjestänyt toritapahtuman ja järjestipä yksi yhdistys saunatilaisuudenkin. Jopa kotimajoituksia on löytynyt, enkä ole joutunut käyttämään budjettiani hotellimajoituksiin lainkaan niin paljon kuin olin kuvitellut.

Nämä kokemukset ovat minulle hyvin tärkeitä. Vaikka en välttämättä itse ehtisikään puoluesihteerinä joka paikkaan, puolueella on kymmenittäin kansanedustajia, joita yhdistykset hamuavat luokseen. Näiden kansanedustajien liikkeelle saaminen on mitä suurimmassa määrin puoluesihteerin tehtävä. Kun yhdistysten vieraanvaraisuus on tiedossa, ei varsinkaan oman vaalipiirin kiertämisen laiminlyönnille voi olla mitään hyväksyttävää estettä.

Tämä kiertue ei tietenkään olisi mahdollinen, jos kotijoukot eivät toimisi. Erityisesti kampanjapäällikköni Jessica on jatkuvasti pitänyt pakkaa kasassa silloin, kun en ymmärrettävästi tien päältä juuri pääse tehtäviä hoitamaan. Ohjeita on tullut myös tähän suuntaan: tällaisessa kampanjassa ehdokas on oikeastaan vain tuote, joka tekee mitä kampanjapäällikkö sanoo – ja vastaavasti saa haukkuja siitä, mitä tekee omin lupineen tai jättää tekemättä. Se on kai ihan hyvä.

Kiertue jatkuu aina puoluekokoukseen asti. Olet tervetullut seuraamaan sitä kampanjan Facebook-ryhmään. Päivitän sinne tiuhaan tahtiin kuvia kauniista ja kesään heräilevästä Suomesta.