Koulupaneelit

Helsingin Nuorisoasiankeskus koordinoi vaalien alla kouluihin paneeleja nuorille poliitikoille. Se on aivan älyttömän hyvä ja Suomessa ainutlaatuinen juttu. Tänä keväänä olen ollut neljässä EU-vaalipaneelissa. Ne ovat sietämättömän turhauttavia, mutta siitä huolimatta on hienoa, että Helsinki niitä järjestää.

Toimintakeskus Happi tänään klo 18:00. Käynnistelemme vaalikiertueen viimeistä paneelia, joka on kaikista suurin ja hienoin. Mukana on taas kerran kovia nimiä: mm. Vasemmistoliiton Li Anderson ja Vihreiden Maria Ohisalo. Käymme tiukkaan ja hyvin haastavaan kaksituntiseen keskusteluun Euroopan Unionista, Euroopasta ja Perussuomalaisista (kuten aina).

Keskustelu päättyy. Olen kerännyt selvästi eniten huomiota Twitterissä – hyvässä ja pahassa. Tämä oli lempparini:

Omat kehuvat ja vastapuoli ruoskii. Niin se aina on. Itse annan itselleni kouluarvosanan 7. En ole oikein parhaimmillani näissä EU-paneeleissa. Voit tarkastaa suorituksen tallenteelta itse:

Jarmo vs muut on turhauttavaa

EU-paneeleissa keskustelu on todella turhauttavaa. Siihen on montakin syytä: Ensinnäkin EU on älyttömän monimutkainen järjestelmä, joka on tehty myös itsetarkoituksellisen vaikeaksi. Löytyy Euroopan Neuvosto, Euroopan Unionin neuvosto ja Eurooppa-neuvosto. Tämän neuvostoliiton päälle löytyy vielä komissiot, parlamentit, tarkastusistuimet, korkeat edustajat……

On hitusen vaikea käydä keskustelua sellaisesta asiasta, mistä yleisö ei ymmärrä paljonkaan – saati että itsekään oikeasti ymmärtäisin.

Toinen turhauttava puoli keskusteluissa on asetelma, jossa miltei kaikki muut keskustelijat pitävät EU:ta lähtökohtaisesti hienona saavutuksena, jossa nyt sattuu olemaan pieniä vikoja. Toisinaan keskustelu tällaisten ihmisten kanssa tuntuu samalta kuin väitellä Raamatusta kiihkouskovaisen kanssa. Eurooppa ja EU menevät sekaisin, –  samoin eurooppalaisuus ja EU:n kansalaisuus uppoavat samaan tehosekoittimeen.

Yritän uudelleen ja uudelleen selittää ihmisille, että vapaakauppa, vapaa liikkuvuus, oppilasvaihto ja monta hienoa asiaa voitaisiin toteuttaa ilman EU:n valtavaa byrokratiakoneistoa. Se, että nämä asiat voitaisiin saavuttaa ilman, että Bryssel vaikkapa määrää kuljetusyrittäjille, kauanko nämä saavat olla omassa yrityksessään töissä? Tai vaikkapa sitä, että EU:n päätöksen mukaisesti Suomen sosiaaliturva tulee avata EU:n ulkopuolisille.

Vaikeaa tämä kaikki on, koska EU on totuus. Vastapuolen mielestä mitään yhteistä ei voi tehdä ilman Brysselin simpukkapatoja.

Ehkä suurin ongelmani näissä EU-paneeleissa on se, että en oikeastaan ole mukavuusalueellani kun vänkään EU:sta vastaan. Meillä on porukkaa, joka tekee sen huikean paljon paremmin kuin minä. Onneksi myös puheenjohtaja – ja EU-ehdokas – Simon Elo pääsi kiertämään näistä paneeleista monta.

Tahtoisin mieluummin puhua yrittäjyydestä, tietoyhteiskunnasta, monikulttuurisuudesta tai maanpuolustuksesta. Niissä aiheissa olen itse vahvoilla, tunnen ne hyvin enkä ole niissä aina yksin vänkäämässä kaikkia muita vastaan.

Propsit Helsingille

Helsingissä järjestettävät koulupaneelit ovat Suomessa ainutlaatuisia. Homma toimii niin, että nuorisotoimi kerää poliittiset nuorisojärjestöt yhteen ja viestii keskitetysti paneeleista kouluille. Koulut voivat sitten ”tilata” kouluunsa tällaisen paneelin ja nuorisotoimi varmistaa, että järjestöillä on tieto näistä paneeleista, jotta paikalle saadaan edustajat.

Tämä systeemi on täydellinen win-win-win-win:

  • Nuorisotoimi saa pienellä vaivalla pönkitettyä nuorten poliittista aktiivisuutta
  • Koulut saavat helposti opetussuunnitelmaansa kuuluvaa yhteiskunnallista kasvatusta
  • Nuorisojärjestöt saavat mahdollisuuksia saada ehdokkaitaan esiin
  • Nuoret ehdokkaat saavat huipputärkeää esiintymis- ja paneelikokemusta

Tällä paneelisysteemillä ja nuorisojärjestöjen aktiivisella yhteistyöllä on myös perusteltu Helsingin avokätisiä poliittisten nuorisojärjestöjen avustuksia. Voimme kuitenkin taas kerran ylpeänä röyhistellä rintaamme: Helsingin PS-Nuoret ei saa avustusta kaupungilta, mutta siitä huolimatta meillä oli edustaja jokaisessa järjestetyssä koulupaneelissa. Näin ei todellakaan kaikilla ollut – enkä ole edes varma oliko kenelläkään muulla.

Haluaisin kovasti ajaa tätä Helsingin mallia myös muualle. Olen jo linkittänyt Uudenmaan PS-Nuorten PJ:n Sami Haukan ja Vantaan ViNon PJ:n Aapo Happosen ja yrittänyt painostaa näitä laittamaan höyryä kaupunkinsa suuntaan. Samoin puhuin jo Helsingin nuorisotoimen kansalaistoiminnan päällikkö Markku Toivosen käyttämään omaa vaikutusvaltaansa asiassa, minkä hän lupasi tehdäkin.

Mutta kyllä vantaalaisten järjestöjen pitäisi tehdä tämä ihan itse. Minä voin vain vähän tökkiä eteenpäin.

07.05.2014 0