Ljublana!

Nyt olemme viettäneet puolitoista päivää Slobodanian (Slovenia) pääkaupungissa Ljublanassa. Lapsena kaikista reissuista oli aina innoissaan ja niille asetti kaikenlaisia odotuksia. Minä en odottanut tältä kaupungilta yhtään mitään, mutta tulin silti yllätetyksi positiivisesti.

Slovenia on EU-maiden joukossa tuore itäblokin jatke. Näin olin ainakin itse tämän maan mieltänyt. Ajatukseni olivat ehkä hieman vanhentuneita, sillä maa liittyi unioniin jo kymmenen vuotta sitten, vuonna 2004. Yhtälailla olin erehtynyt maan luonteen ja varallisuuden osalta: lentokentältä saakka sain nähdä kokolailla erilaisia maisemia kuin jossakin Romaniassa.

Hittovie, täällähän tiet ovat paremmassa kunnossa kuin Suomessa!

Niin tosiaan, Slovenia onkin suht vauras valtio – ja se näkyy katukuvassa: paikat ovat siistejä, suurin osin hyvin remontoituja, rakennus- ja autokanta uudehkoa ja ihmiset kuluttavat rahaa kahviloissa ja ravintoloissa.

Balkanin maiden joukossa Slovenia on poikkeus, sillä sen kannettavana ei ole raskasta kansanmurhan painolastia. Jo Jugoslavian aikaan alue kuului valtion vauraimpiin ja se päästettiin irti Jugoslaviasta erittäin lyhyellä, 10-päiväisellä sodalla. Kuten hyvin tiedämme, monien muiden alueen kansojen taival oli monta astetta kivisempi.

Vietimme yhden illan kaupungin yöelämässä – joka muuten oli hämmentävän rauhallinen ja hyväntahtoinen (mutta siis toki hauska) – ja juttelimme paikallisten kanssa. Loppuillasta paikallisetkin kävivät juttusille.

Yhteenvetoni keskusteluista oli, että Euron tulo on vaikuttanut hintoihin reilun nostavasti, mistä monet paikalliset ovat käärmeissään. Jotkin hyödykkeet ja palvelut vastaavat hintatasoltaan jo Suomea, mutta palkkataso on toinen: keskimääräinen nettoansio oli vuonna 2012 vain 1000 euroa.

Vuokrat väkiluvultaan kasvavassa Ljublanassa vastaavat kaupungin vuokrakämppien tasoa Helsingissä, joten hirvittävän suuri ostovoima maassa ei taida vielä olla. Varsinkin, kun paikallisten mutu on, että Euro on syönyt siitäkin suuren osan pois.

Hallintoaan väki pitää korruptoituneena ja poliitikot nähdään välistävetäjinä. Päädyin tuon keskustelun kautta pohtimaan myös Suomen ongelmia uudelta suunnalta: meillä poliitikot eivät pistä omaan taskuunsa – paljon, mutta ongelma on sen sijaan itse itsensä työllistävässä, raskaassa virkamieskoneistossa.

Ongelmansa kullakin.

Saunavesipuisto, karting ja linna

Nämä päivät ovat olleet aivan aitoa lomailua. On käyty vesipuistossa, ajettu kartingia, shoppailtu vaatteita, syöty ravintoloissa ja tutustuttu vuoren päällä nököttävään linnaan.

Vesipuisto oli mieleenpainuvin. Puistosta löytyi ”Sauna land”, joka esitteli liki kymmenen erilaista saunaa, joukossa myös kaksi ”perinteistä suomalaista saunaa.”

Ja höpö höpö!

Linnunlaulu, soliseva vesi, pakolliset pyyhkeet ja olematon kosteus eivät suomalaiseen saunaan kuulu. Ja koska löylyä ei saanut heittää eikä siihen ollut ämpäriäkään, me hankimme vettä muovimukeissa. Toisekseen henkilökunnan komerosta löytyi myöhemmin kiulu ja kuuppa.

Suomalainen sauna on vakava asia. Saunanvakava.

Sellaisissa saunoissa, joita ei kutsuttu suomalaiksi, käyttäydyimme maassa maan tavalla. Keski-Euroopassa varsin yleinen ohjattu saunomissessio pyyhkeen heilutuksineen ja aromatuoksuineen oli mielenkiintoinen. Eukalyptusta tuli keuhkoihin sen verran paljon, että nupissa alkoi huimata ihan tosiaan.

Lomailu loppuu ja Spur ride alkaa huomenissa. Katsotaan, miten äijän käy.

ljublakarting

Karting-autoilua Ljublanassa. Vähän kolisi, koska pikkupojat (me).

ljublatehdas

Ljublanalaista tehdasromantiikkaa

ljublayo2

Yöllistä puistoa Ljublanassa.

Yöllistä Ljublanan keskustaa.

Yöllistä Ljublanan keskustaa.

20.08.2014 0