Mielenpahoitus Tampereella

Viikonloppuni oli semi-vapaa, joten päätin olla nuorten tapahtumissa välillä mitääntietämättömän osallistujan roolissa. Omassa piirissä se on hankalaa, niin päätin matkustaa Pirkanmaan pääkaupunkiin Tampereelle tarkastelemaan menoa siellä.

Tavanomaisen työntäyteinen viikko päättyi mukavasti takkatulen loimuun vanhempieni kesämökillä Tammelassa. Siellä vietin lauantaina erittäin miellyttävän hitaan aamun, jossa ei ollut kiire eikä hätä minnekään. Ainakaan hetkeen.

Äitini tahtoi kuitenkin käydä Forssassa ihmettelemässä paikallista halpapuotia, mikä aiheutti rentoon lauantaipäivään hampaitakiristävän kiireen.

Kaikki päättyi kuitenkin hyvin: syöksyimme Kristan kanssa Tampereen elokuvateatteri Plevnan saliin huimat 5 minuuttia ennen esityksen alkua ja aikaa jäi karkkienkin ostoon.

Mielensäpahoitus

Pirkanmaan perusnuoriso oli järjestänyt meidät katsomaan tuoreehkon Mielensäpahoittaja -elokuvan. Tämä kyseinen hahmo oli tullut minulle aiemmin tutuksi radiokuunnelmista, jotka ovat olleet lyhyinä radioklippeinä oikein toimivia, jopa hauskoja. Olinkin jo ennen tätä elokuvaa alkanut kutsua tietynlaista ihmistyyppiä mielensäpahoittajaksi, viitaten enimmäkseen turhanpäiväisiin valittajiin, jotka keksivät jotain marisemista ihan mistä vain hauskasta, Sompasaunasta Wesibussin.

Tuomas Kyrön hahmo on vähän tästä poikkeava: selvästi katkeroitunut vanha mies, jota keljuttaa, kuinka ennen kaikki oli hyvin, mutta nyt on huonosti.

Tämä kyseinen elokuva oli ihan viihdyttävä ja Dome Karukosken tyylille uskollinen, mutta ei ehkä välittänyt ihan samaa fiilistä kuin radiossa kuultu hahmo. Varmaan elokuvan toimivuus riippuu siitä, löytyykö omasta tuttavapiiristä tällainen kärttyisä vanhus vai ei. Minulta ei ihan lähipiiristä löydy.

Juonintaa pubissa

Elokuvat ovat vähän huono tapa tutustua ihmisiin, koska pätkän aikana ei hirveämmin pääse puhumaan. Tai jos pääseekin, niin yleensä sosiaalinen ympäristö paheksuu sitä melkoisesti. Olikin siis hyvä, että suurin osa porukasta seurasi elokuvista paikalliseen Ryhtiliikkeeseen.

Ensimmäisenä asiana Pirkanmaan PS-nuorissa pisti silmään demografinen jakauma. Tai siis suomeksi sanottuna: paljon ihmisiä, joista iso on (kauniita) naisia. Meille järjestönä on päällä ikuinen pohdinta siitä, miten sukupuolijakauma menisi hieman normaalimpaan suuntaan. Täällä tuo homma on onnistunut selkeästi Helsinkiä paremmin. Syistä voisin heittää kovaakin analyysia pirkanmaalaisten naisten luonteenlaadusta ja avoimuudesta, mutta jätän moiset yleistykset nyt tekemättä.

Ilta menikin jutellessa kaikesta mahdollisesta: eduskuntavaaleista, piirien välisestä yhteistyöstä ja vaikka mistä muusta.

Paluumatkalla mieli oli oikein hyvä: piirivierailuja on helppo suositella kaikille muillekin. Jos PS-Nuori reissaa toiseen kaupunkiin syystä tai toisesta, voi olla ihan paikallaan tsekata paikallisen piirin tapahtumakalenteria ja katsoa, tapahtuisiko vieraassa kylässä tuona aikana jotakin, johon voisi osallistua. Yllättävän usein tapahtuu.

Sunnuntai oli sitten löhöpäivä. Edessä on taas pitkä työviikko, joten pyhäpäivän saattoi hyvin käyttää katsellen Talvivaaran lordin edesottamuksia maanmainiossa Valtaistuinpeli-sarjassa. Tästä on hyvä taas jatkaa.