Moskeijavierailu

Ei kevään suurin, mutta takuulla eräs mielenkiintoisimmista tapahtumista oli tämänpäiväinen vierailu Lönnrotinkadun moskeijaan. Tätä vierailua oli pohjustettu ihan kunnolla. Eilen arvottiin Jussi Halla-ahon kanssa  ja tänään toimittajat useastakin lehdestä soittelivat hupsuilla kysymyksillä. Pyöritystä on riittänyt, mutta mitä siellä moskeijassa sitten oli?

Reissu kulki jotakuinkin odotettua reittiä. Ystävälliset tervetulotoivotukset ja kierros ympäri moskeijaa. Imaami esitteli varsin avoimesti koulutustoimintaa, luokkatiloja ja jopa omaa työhuonettaan. Pidin kierroksen jälkeen tervetulopuheille vastapuuheenvuoron (videon loppuosa), johon tiivistin koko vierailun tarkoituksen: me PS-Nuoret ja muslimit emme tule ikinä pitämään toisistamme, se on aivan varma juttu. Islamin käsitys naisen asemasta ja elämästä ylipäätään on sellainen, ettei sitä länsimaisella oikeuskäsityksellä varustettu ihminen voi hyväksyä.

Me kuitenkin joudumme elämään samassa maassa rinnakkain, joten on ensiarvoisen tärkeää, että vähemmistöä ei ahdisteta nurkkaan, jossa radikaaleilla elementeillä on liikkumavaraa. Paras tapa edistää maltillisuutta on vuoropuhelun ylläpitäminen ja asioiden nostaminen rehdisti pöydälle. Toivonkin näkemäni jonain päivänä nämä uudet muslimit – siis 90-luvulla ja sen jälkeen maahan tulleet – tataarien kaltaisena vähemmistönä.

Kuumat puheenaiheet

Rintamalinjat eivät liikkuneet mihinkään. Ne asiat, joista meillä on perustavia näkemyseroja, ovat ja pysyvät. Jotkin yksittäiset asiat kuitenkin olivat keskustelussa muita enemmän – positiivisessa ja negatiivisessa mielessä.

Muslimien oma opetustoiminta

Seurakunta tiesi, että näemme punaista, kun he kertovat islamilaisesta päiväkodista, omista koraanikouluista ja tunnustuksellisesta islaminopetuksesta. Opetuslautakunnan varajäsen Toni Ahva antoi kunnolla kyytiä vastapuolelle ja huomautti, että tällaiset yksityislaitokset eivät edistä integroitumista millään tavalla – vaan päin vastoin eristävät vähemmistöä yhä enemmän valtaväestöstä.

Vastapuoli oli kuitenkin avoin. Se kertoi myös niistä asioista, jotka varmasti aiheuttaisivat otsasuonen pumppaamista. Se on oikea tapa.

Vähän kuitenkin huolettaa. Suomessa on tilaisuudessa mainitun luvun mukaan 60 000 – 70 000 muslimia, joista 9 000 opiskelee peruskoulussa tunnustuksellista islamia. Siitä voi helposti visioida väestöpyramidin.

Sukuelinten silpominen

Naisväkemme nosti esiin aiheen sukuelinten silpomisesta. Vastapuoli, etunenässä Abdirahim Husu Hussein (se radio-Husu…), tuomitsi sellaiset puuhat jyrkästi. Erityisesti huiviutunut naisväki huomautti, ettei tiedossa ole yhtään Suomessa syntynyttä naista, jonka sukuelimet olisi silvottu.

Helsingin kotouttamisasiain neuvottelukunnan pj Matias Turkkila tuli paikalle ja löi tutkimuksella päähän. Hän esitti vuodelta 2012 tutkitun luvun, jonka mukaan 7/10 somalialaistaustaista naista Suomessa on silvottu. Vastapuolen reaktiot saattoi arvata.

En lainkaan usko, että Husu, tai muutkaan tässä tilaisuudessa olleet maltilliset muslimit syyllistyvät itse tällaiseen toimintaan. Muslimipiirit ovat kuitenkin Suomessa niin pienet ja luvut niin tyrmääviä, että takuulla joku pöydän takana tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka on lapsilleen uskonnon nimissä suorittanut tällaisia toimia.

Ainakin juhlapuheissa olimme asiasta samaa mieltä.

Yhteenveto

On täysin ainutlaatuista, että kantaväestöön kuuluvat naiset pääsevät esittämään kysymyksiään suoraan islamilaisen yhdyskunnan johdolle. Itseasiassa se on ainutkertaista koko maailmassa. Tilaisuus kannatti ehdottomasti järjestää ja olimme ylpeänä ensimmäinen poliittinen ryhmä mistään puolueesta, joka kävi tutustumassa paikkaan ja osallistumassa tähän keskusteluun.

Erä 2 järjestetään puoluetoimistolla joskus myöhemmin. Olisi mielenkiintoista saada siitä puhtaasti naiset vs naiset-keskustelu.