Naisten pitäisi miettiä, kuinka paljon he juovat.

Ensimmäiset aallot ulkomailta heittelivät jo eilen vihiä pienestä kauhistelusta ja tänään rytinä iski rantaan. Kyse on tietenkin ah niin ihanasta aiheesta: (nais)uhrin syyllistämisestä. Ja vieläpä seksuaalirikoksissa. Mutta arvatkaapa mitä, naisten pitäisi vähän varoa. Niin miestenkin. Muun väittäminen on vastuutonta.

Määrittely

Ennen kuin puhumme raiskauksista yhtään, tehdään määrittely. Kuten blogini lukijat tietävät, toimin lautamiehenä Helsingin käräjäoikeudessa. Jostain ihmeen syystä olen saanut koko viime vuoden aivan täyteen seksuaalirikoksia – osa niistä aika rumia.

Raiskaus tarkoittaa ns. puskaraiskausta. Näitä tekevät liki yksinomaan ulkomaalaistaustaiset miehet, jotka eivät tunne uhriaan. Tekijä on yleensä selvin päin – nämä ovat niitä kovan kaliiberin raiskauksia, jotka tuomitaan aina törkeinä. Aina.

Raiskaus tarkoittaa sellaista rikosta, johon ehkä itsekin olen voinut syyllistyä tietämättäni. Siihen liittyy molemminpuolista alkoholinkäyttöä, päätyminen samaan paikkaan yöksi ja liian innostunut seuralainen. Joskus nainen ei edes miellä, että hänet raiskattiin. Ajattelee vain, että ”annoinpa nyt sitten kun se niin kovasti yritti”. Joskus näissä puolestaan on mukana paljonkin pakottamista ja väkivaltaa. Yhteistä on se, että yhdessä ja vapaaehtoisesti on päädytty samaan paikkaan.

Nämä kaksi ovat sama rikosnimike. Puhun tässä kirjoituksessa raiskauksesta. Siis hyttiraiskauksesta.

Kauhistus, mikä sovinisti!

Lueskelin jo eilen varhaisten mielensäpahoittajien reaktioita nousevaan myrskyyn, joka sitten alkoi pöristä Suomessakin tänään. Kyse on tietenkin Tallink-Siljan henkilöstöjohtajan lausahduksesta, joka menee näin:

”Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät, mihin se voi johtaa”’ Vahur Ausmees – Henkilöstöjohtaja / AS Tallink Grupp

Lauseen tausta oli se, että keskustelussa puhuttiin Tallinkin bilelaivoilla tapahtuneista raiskaustapauksista. Unohdetaan muu haastattelu ja pureudutaan tähän lauseeseen ja ajatukseen sen takana.

Tarkoittiko Ausmees, että raiskaus ei hänen mielestään olisi rikos? Tämänsuuntaisia tulkintoja ovat tehneet sellainen ajatusten tonava kuin HS:n pääkirjoitustoimittaja Annamari Sipilä ja tuhannet hänen hengenheimolaisensa. Ja Sipilän kirjoituksessa sentään on vielä jotain ajatusta – nettikeskusteluissa lähti feministimopo aivan käsistä.

En usko, että Ausmees tarkoitti sitä. En usko, että kukaan häntä puolustava tarkoitti sitä. Silti hurjimmat keskustelijat vetivät sen tulkinnan, että jos joku edes KEHTAA vihjata, että naisella voi olla jotain tekemistä raiskatuksi tulemisensa kanssa, hän on järkyttävä sovinistisika jonka mielestä humaltuneita naisia saa raiskata miten tahtoo: ”tajuatko dorka, raiskaus on RIKOS!

Miksi raiskaus on erityisasemassa?

Ruotsin nais- ja tyttöturvakotien liiton edustaja Zandra Kanakaris kiiruhti kauhistelemaan lausuntoa toteamalla, että ”lausunto tekee uhrista vastuullisen rikoksesta”.

Pysähdyin pohtimaan Kanakariksen lausuntoa. Aivan ensimmäiseksi kummastelin, miksi raiskaus on rikoksena jotenkin sellaisessa erityisasemassa, että uhrin mahdollinen toiminta rikoksen tapahtumisen edesauttamiseksi on tabu?

Miksi on aivan ok todeta, että nakkikioskilla naamaansa väännellyt känniläinen ansaitsi turpaan?

Miksi on aivan ok todeta, että auton etupenkille jätetty ja pöllitty läppäri tuli jätettyä tyhmästi näkyviin?

Miksi kaahaavan autoilijan tönäisemällä pyöräilijälle tullaan heti ensimmäisenä kettuilemaan, että miksei tämä pitänyt kypärää?

Erityisesti pahoinpitelyn uhrien syyllistäminen on kaikille meille tuttua. – ”Se kerjäsi turpaan”. Tämä rikos onkin mielestäni paras vertailukohta raiskaukselle, koska molemmat kohdistuvat toisen fyysiseen koskemattomuuteen. Toki suurin osa pahoinpitelyjen uhreista on miehiä ja vastaavasti suurin osa raiskauksien uhreista naisia – mutta en tahtoisi lähestyä tätä asiaa tasa-arvokysymyksenä. Valitettavasti hirveästi muuta eroa en näistä rikoksista kuitenkaan löydä – molemmista kyllä löytyy tekomuotoja lievästä törkeään.

Ausmeehen kauhistelu on vastuutonta

Minäpä kerron yhden asian: ihminen voi itse vaikuttaa siihen, joutuuko hän rikoksen uhriksi vai ei. Tämä oivallus tulee irrottaa täysin siitä faktasta, että rikos on rikos vaikka uhri kuinka olisi ”kerjännyt sitä”.  Molemmat asiat pitävät paikkansa. Raiskaus on rikos – ja kaikkien tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. Kaikkien tulee tietää, mihin se voi johtaa.

Minä pidän suorastaan vastuuttomana sellaisia mielipiteitä, joilla nuorille tytöille opetetaan maan ykköslehteä myöten, että te saatte käyttäytyä juuri niin kuin tahdotte, olla miten tahansa pleksit silmillä ja lyöttäytyä kenen tahansa seuraan – eikä mitään tapahdu teille – koska raiskaus on rikos.

Valitettavasti nuorukaisten ympärillä ei kuitenkaan ole mitään auraa, joka suojaisi pahantekijöiltä vain siksi, että lakikirja sanoo jotain.

Kun rikos on tapahtunut, ei tarvita enää syyllistämistä (naisuhri) tai vittuilua (miesuhri) – vaan tukea. Mutta sitä ennen tarvitaan tervettä järkeä ja ymmärrystä siitä, miten maailma toimii. Tiettyjen asioiden tekeminen ja tietynlaisiin tilanteisiin hankkiutuminen nyt vain yksinkertaisesti on tyhmää.

Meillä kaikilla on vastuu itsestämme.

Ääripää

Totuus on tarua hirveäpää. Voitte itse valita, uskotteko kertomukseni, mutta muut lautamiehenä toimineet eivät varmasti epäile sen todenperäisyyttä. Tuomitsin nimittäin taannoin seuraavanlaisen raiskausrikoksen:

Kaksi tyttöä joi siideriä steissillä. Paikalle ilmestyi kaksi heille ennestään tuntematonta ulkomaalaistaustaista miestä.

Keskustelujen ja tupakoinnin jälkeen tytöt lähtivät Itä-Helsinkiin ”pitämään hauskaa”. Matkalla haettiin lisää juotavaa.

Sitten juotiin.

Sitten pelattiin pullonpyöritystä, jossa pullon kohdalla piti ottaa vaate pois.

Sitten leikittiin totuutta ja tehtävää.

Rinnoilta nuoltiin kermavaahtoa. Sylitansseja annettiin.

Sitten asiat menivät vähän liian pitkälle ja tyttöjen piti juosta itkien soittamaan poliisille.

Fakta 1) Rikos tapahtui ja rikoksesta tuomittiin. Eikä tyttöjen oma hölmöily lieventänyt tuomiota lainkaan.

Fakta 2) Meidän kaikkien pitäisi miettiä, kuinka paljon me juomme. Meidän kaikkien pitäisi tietää, mihin se voi johtaa.

Nämä asiat ovat toisistaan riippumattomia.