Nyt loppuu sen naiskortin kanssa!

Jumaliste! Suurimman osan päivistä sitä on ihan seesteisen rauhallinen, mutta sitten välillä vaan keittää. Asiat, jotka saavat minut suuttumaan, ovat kovin vähässä. Suurin niistä on epäoikeudenmukaisuus. Minut saa houkuteltua ristiretkellä sitä vastaan vaikka millaiseen ansaan – ja on houkuteltukin. Ja minusta on väärin, että Pirkko Ruohonen-Lernerin eduskuntaryhmän johdosta tippumisen johdosta alettiin heiluttamaan naiskorttia.

Näin tapahtui:

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä äänesti puheenjohtajasta. Syistä, jotka eivät tähän liity, Jari Lindström voitti edellisen puheenjohtajan, Ruohonen-Lernerin. Pitihän se arvata, mitä siitä seurasi:

Puolueen ulkopuolelta – lähinnä vihervasemmalta – alkoi hillitön ujellus siitä, kuinka PS on miesvaltainen puolue, joka ei edes peittele naisvihaansa. Pirkko livautti itsekin sanoa, että naisilla on vaikeampaa politiikassa. Kaiken Pirkon sanoman laitan shokin piikkiin – niitä ei tarvitse kaivella sen enempää.

Haluan silti haastaa tuon teesin: että vaikeampaa politiikassa? Oletteko KOSKAAN kuulleet tilanteesta, jossa kantasuomalainen mieshetero pääsee johonkin tehtävään vain puhtaasti sen takia, että on mitä on? Sen tiedän, että jopa niin naisekkaan järjestön kun Vihreiden nuorten puheenjohtajista vain miehet joutuivat äänestykseen paikastaan, kun nainen sai pestin ja mukavan 600 eur kk-bonarin kiintiön pohjalta ilman vaalia.

Meillä Perussuomalaisilla täällä Helsingissä tilanne on jopa surkuhupaisa. Kysymyshän on siitä, että kunnallisten luottamuselinten paikoista 40 % täytyy jakaa toisen sukupuolen (käytännössä naisten) edustajille. Ei ole yhtään salaisuus, että jos haarojen välistä löytyy oikeaa kalustoa, paikkoja irtoaa todella helposti korkeistakin luottamuselimistä. Nimeämättä yhtään henkilöä voin sanoa, että monet todella lahjakkaat mieshenkilöt on ollut pakko jättää sivuun, että naiset saadaan framille. Nopealla googlailulla huomasin, että ei tämä ilmiö rajoitu vain Helsinkiin tai Perussuomalaisiin.

Minä en kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että sivistyneessä ja tasa-arvoisessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa tarvitaan yhtään mitään kiintiöitä takaamaan yhtään minkään syntyperäisen taustan edustettavuus. Kun joku heittää rotu/nais/muu -kortin pöytään, niin minun rispektini ja tukeni katoaa saman tien. Tuoreimpana herra Ozan Yanar (Vihr.), joka esitti tänään blogissaan itselleen lisää mediatilaa oman taustansa takia, mutta kuitenkin samaan hengenvetoon totesi, ettei tahdo olla kiintiö-mamu. Vähän skitsofreenista.

ÄLKÄÄ pelatko mitään taustakorttia. Vedin PS-Nuorten syyskokouksessa erään lahjakkaan naisen nimen yli äänestyslapusta, koska pöytään tuli naiskortti. En vain voinut. En voi äänestää ketään, joka alkaa ratsastaa taustallaan, eikä kyvyillään tai ajatuksillaan. Se ei ole oikein, se ei ole oikeudenmukaista. Samaan hengenvetoon väitän, että oikeasti lahjoillaan tehtäväänsä nousseet henkilöt, kuten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, häpeävät naiskorttia heiluttelevien kiintiönaisten puolesta. Hehän päinvastoin luovat lasikaton ja takaavat, että naisia pidetään jatkossakin pakollisina kiintiötapauksina, joita ei edes tarvitse ottaa vakavasti.

ps. Äänestin tuossa taannoin erään vaalin toisella kierroksella Pekka Haavistoa. Ihan sen takia, että tämä ei tehnyt itse numeroa homoudestaan, mutta edusti silti muutosta yhteiskuntaan. Äänestin henkilöä, en tämän taustaa.