Puoluetta ei voi mainostaa kuin tuotetta

Puolue käyttää mittavan osan budjetistaan mainontaan ja ilmoitteluun. Ei ole lainkaan yhdentekevää, millä periaatteilla tätä mainontaa tehdään. Mainostoimistotaustani antaa tähän paljon pohdittavaa.

Ihmisiin vaikutetaan viestinnällä valtavan paljon. Suuren mediakoneiston tarkoitus ei ole ainakaan Suomessa pitkään aikaan enää ollut välittää tietoja puolueettomasti, vaan vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Tarkalleen ottaen en usko, että mitään puolueetonta mediaa on koskaan ollutkaan, ennen media vain uskalsi tunnustautua aatteelliseksi nykyistä rohkeammin. Puolueeton media on itse asiassa täysin mahdoton ajatus, sillä jo pelkkä päätös jonkin asian uutisoinnista tai uutisoimatta jättämisestä on kannanotto suuntaan tai toiseen.

Toiminta uutisotsikoiden – siis ns. ansaitun median kautta on aina ollut meille Perussuomalaisille vaikeaa. Tätä asianlaitaa voidaan parantaa ymmärtämällä median toimintalogiikoita ja reagoimalla asioihin nopeammin, kuten toimenpideohjelmassani olen ehdottanut. Kovastakin skarppaamisesta huolimatta ansaittu media tulee kuitenkin aina olemaan meille haastava työkalu.

Tässä tilanteessa maksetun mainonnan rooli korostuu. Jos oman viestin haluaa perille muuttumattomana, se täytyy kuljettaa itse.

Äskettäin jättämässäni mainostoimistossa työskentelimme ensisijaisesti palvelu-, tapahtuma- ja brändimainonnan parissa. Poliittinen mainonta onkin mitä suurimmassa määrin brändimainontaa – ja itse kutsun sitä aatemainonnaksi.

Puoluetta kun ei voi mainostaa kuin tuotetta. Äänestyspäätös tehdään usein tunneperustein, eikä tuotekeskeinen ”tässä ovat ehdokkaat, vertaile ja äänestä” -mainonta juuri tunteita herätä. Tällainen mainonta on tuulahdus 30-luvulta, jolloin saippuamerkit kilvan kehuivat oman tuotteensa ominaisuuksia. Jos ominaisuudet olivat samat kuin kilpailijalla, keksittiin niitä päästä lisää.

Kuntavaalien radiomainoksilla päästiin jo lähelle tavoiteltua tasoa, mutta vielä pidemmälle on mentävä. Mainonnan on purtava kunnolla tunteisiin, ja sen on vähintäänkin aiheutettava Kallion internationaalissa unettomia öitä.

Millaisia ne mainokset sitten olisivat?

Tätä tarkoitusta varten on tietysti olemassa mainostoimistoja, joissa ihmiset keksivät ideoita työkseen. Puoluetoimiston ei todellakaan tarvitse saati kannata keksiä kaikkea itse. Idea-aihioita voi kuitenkin maalailla vapaasti. Heitän ilmaan yhden.

Tapasin joitakin viikkoja sitten muutaman Iranista paenneen kurdin, jotka olivat jo pitkän aikaa sitten kotoutuneet Suomeen. He olivat valtavan huolissaan islamin aseman vahvistumisesta maassa, sillä juuri islamia he olivat pakoon lähteneet. Yhtä odotti islamin oppien kyseenalaistamisesta 16 vuoden vankilatuomio, toista teloitus. Heidän kaltaisiaan on kuulemma paljon, mutta vaikeasta aiheesta ei uskalleta puhua, sillä monet uusista turvapaikanhakijoista tiedetään islamilaisten hallitusten tarkoituksella lähettämiksi vakoojiksi. Islamin opit hylänneiden liikkeistä ja tekemisistä raportoidaan kuulemma suurlähetystöille hyvin tarkkaan.

Ja se mainos:

Tummin sävyin väritetty arabialainen mies seisoo suuressa metromainoksessa. Länsimaalaisiin vaatteisiin pukeutunut etninen nainen toisessa. Tyyli mukailee veronmaksajien sponsoroimaa Päätepysäkki syrjinnälle-kampanjaa.

Suuri englanninkielinen teksti sanoo: ”Me pakenimme islamia tänne, älkää päästäkö sitä meidän peräämme.”

Alateksti: ”Perussuomalaiset – se ainoa puolue, joka ei päästäisi.”

Menikö tunteisiin? Hyvä.