Tietoyhteiskuntaohjelma

Kävelin tänään kameroiden eteen eduskunnan kansalaisinfon auditorioissa. Esittelyssä oli PS-Nuorten tietoyhteiskuntaohjelma, jota olin hienon työryhmäni kanssa pitkään rakentanut. Harmi vain, että kamerat olivat lähinnä oman porukan käsissä.

Tein eilen pitkän illan harjoitellessani tänään tapahtuvan tietoyhteiskuntaohjelman julkaisun esittelyä. Kävin spiikit läpi ja harjoittelin esittelypuheeni ensin illalla – ja vielä uudelleen tänään ennen tilaisuuden alkua.

Tunti ennen touhun alkua kaikki oli auditoriossa jo valmista: esitykset oli katsottu, äänitekniikat tsekattu ja mainokset paikallaan. Saatoin kävellä auditorion kahvilaan ja pohtia välipalaani:

Kahvia tulee juotua ihan tarpeeksi, eikä hiilaripulliakaan jaksa kokoajan mutustaa. Pienen pohdiskelun jälkeen otin tiskiltä mustikka-mansikka -smoothien ja suuntasin kassalle. Terveellisestä vaihtoehdosta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä kassan edustalta nappasin sitten kuitenkin heräteostoksena mukaan Red Bull-energiajuoman. Voi räkä!

Hörpin energia-smoothietani ja odotin ihmisiä. Tähän aikaan ketään ei vielä pitäisikään olla paikalla. Huomasin olevani melko rauhallinen. Olin jo aiemmin käynyt TV-kameroiden edessä Ruotsi vapaaehtoiseksi -aloitteen julkaisutilaisuudessa, joten ensijännitys oli jo kertaalleen selätetty.

Paikalle tuli ihmisiä. Ystäviä, tuttuja, muutenvain kiinnostuneita, osallistujia.

Ei mediaa. Ei mistään tiedotusvälineestä.

Show’n täytyy jatkua, joten potkaisin tilaisuuden silti käyntiin ja se kulki juuri kuten oli suunniteltukin. Ja pian se oli ohi.

Miksei – tai mitä sitten?

Olin hieman yllättynyt, että tilaisuuteen ei saapunut tiedotusvälineiden puolesta ketään. Paljon vähäpätöisemmätkin tekemisemme ovat houkutelleet lehdistöä, kun niistä vain on ilmoitettu. Tällä kertaa toteutui se poliitikon painajainen: paikalla on vain kavereita.

Yllättävää kyllä, se ei oikeastaan paina mieltäni kovinkaan raskaasti. Tietysti tuntui ikävältä katsoa ulos parlamentin ikkunasta ohi kulkevia ihmisiä ja todeta, että heistä kukaan ei kävele ovesta sisään. Hetken aikaa se tuntui kylmäävältä, mutta jostain syystä harmituksesta pääsi yli nopeasti.

Kuitenkin tietoyhteiskuntaohjelman kanssa oli kuljettu niin pitkä matka, että mikään taitettu askel ei tuntunut turhalta. Oikeastaan jopa matka tuntui tärkeämmältä sen osoittama päämäärä. Tilaisuudessa oli kuitenkin monia omien alojensa asiantuntijoita ja mielipidejohtajia: Timo Vuorensola, Mirjami Laitinen ja Ville Oksanen. Tuntui hienolta lyödä ohjelma pöytään jo pelkästään heillekin: tätä mieltä me oikeasti olemme.

Yhtä lailla se tuntui hienolta näyttää ystäville, perheelle, rakkaalle ja järjestöllemme.

Eikä tämä ole mitään minun yksityisajatteluani, tämä on PS-Nuorten virallinen linja.

Vähintään yhtä hienolta tuntuu, kun pääsen pian esittelemään ohjelman koko eduskuntaryhmälle. Tämä on juuri sitä, mitä olen tahtonut tehdä.

Ja tätä se on:

Ohjelma: PS-Nuorten www
Diat: Slideshare
Kuvia: http://minttu.thegroup.fi/tytr-julkaisu.zip