Travellerit hakoteillä

Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin tekeleet ovat inspiroineet tuhansia suomalaisia, mukaanlukien minua. Intian Varanasi on täytynyt nähdä reppu selässä, koska sen sai ensin kokea Madventuresissa. Myös Docventures on nerokas, mutta nyt travellerit löivät huti Hyvinvointivaltion kummit ry-tempauksellaan.

Madventures alkaa olla jo osa nuoren suomalaisen sielunmaisemaa. Maailmasta ja kulttuureista kiinnostuneet tykittävät travellerit ”Riku ja Tunna” ovat innostaneet tuhannet meistä tutustumaan maailmaan itse – ilman matkatoimistojen suojelevaa kuplaa. Kuljin itse kuukauden pituisen matkan Aasiassa kaksi vuotta sitten ja olen menossa sinne jälleen marras-joulukuussa. Selässä reppu ja kädessä kartta, ilman sen tarkempia suunnitelmia.

Kun maailmaa havainnoi itse, siitä myös tekee omat johtopäätöksensä. Minusta maailman näkeminen teki perussuomalaisen, joistakin muista tyystin muuta. Jokaisen se kuitenkin pakottaa muodostamaan mielikuvansa itse.

Myöhemmin saimme nauttia Docventures -sarjasta, jota pidän yhtenä parhaista tuotannoista, mitä Yleisradio on lähettänyt vuosikausiin. Sarjan jokaisessa jaksossa katsotaan yksi dokumenttielokuva ja keskustellaan siitä mielenkiintoisten vieraiden kanssa.

Mielestäni se on nerokas vastaveto BB-televisiolle sen omilla aseilla. Mielenkiintoisella tavalla toteutettua kansan sivistämistä, jonka ansiosta dokumenttielokuvia ovat päätyneet kuin huomaamatta katsomaan sellaiset ihmiset, jotka eivät yleensä koskisi niihin pitkällä tikullakaan.

Kas, minusta Big Brotheriin ja reality-formaatteihin pitää suhtautua kuin koulukiusaamiseen: ei riitä, että et kiusaa itse, vaan kiusaaminen tulee myös aktiivisesti tuomita.

Ei valtion rahatarpeella ole pohjaa

Olen seurannut Rantalan ja Milonoffin tekemisiä mielenkiinnolla, mutta Hyvinvointivaltion kummit ry-tempaus, jossa herrat yrittivät verovirastossa lahjoittaa valtiolle rahaa, menee minulta yli vähän hilseen.

Pelkästään ajatus ”rahan lahjoittamisesta valtiolle” sai minut ensikuulemalta tuhahtamaan. Kaltaiselleni pienituloiselle yrittäjälle elämä verohelvetissä on jo valmiiksi tuskastuttavaa: maksaminen ei lopu koskaan ja erilaiset verot sekä veroluontoiset maksut – jotka ovat oikeastaan yrittäjälle verojakin pahempi rasite – jatkavat nousuaan vuodesta toiseen.

Se, että ihmiset haluavat lahjoittaa rahaa lastensairaalalle, mutta ovat nihkeitä maksamaan veroja, kertoo mielestäni vain siitä, että ihmiset ovat yksinkertaisesti tyytymättömiä siihen tapaan, millä heidän verorahojaan käytetään.

Tutkittuani kampanjaa tarkemmin päädyin silti toteamaan, että Madventuresin veijarit eivät ole aivan yksiselitteisesti metsässä:

On nimittäin sietämätön ajatus, että hyvinvointivaltion palvelut, vaikkapa sairaalat, kustannettaisiin millään keräyksillä. Sellaisessa kilpailussa rahaa saavat söpöt lapset ja ne kerääjät, joilla on parhaat mainostoimistot. Housunsa kastelevat vanhukset jäävät vähemmälle.

Yhtä lailla rikkaiden harrastamaa verosuunnittelua ei tule myöskään katsoa hyvällä. Nämä viestit ovat ihan oikein ja temppu keskustelun herättämiseksi onnistui.

Mutta rahan lahjoittaminen valtiolle on vähän niinkuin kehitysapu: kaunis ajatus, joka kääntyy itseään vastaan. Niin kauan, kun virkamiesten rahakirstu on pohjaton ja ihmiset haluavat täyttää sitä entisestään, emme pääse koskaan eroon julkista sektoria vaivaavasta tehottomuudesta ja toinen toisilleen töitä puuhastelevista virkamiehistä.

Mitä intoa toimintaa on tehostaa, jos verotusta voi yksinkertaisesti aina vain nostaa? Ja päälle jotkut vielä maksavat lisää vapaaehtoisesti.

07.09.2014 0