TANE-kynä hyötykäytössä

Ahvaa ja Hännikäistä ysiluokille

Opetushallitus siunasi tälle keväälle hankkeen, jossa jokaiselle 9-luokkalaiselle jaetaan Chimamanda Ngozi Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Perussuomalaisten Nuorten mielestä ei pitäisi, ja päätimme tehdä asialle jotain.

Olen monen muun ohella kummastellut kovasti Opetushallituksen tekemää päätöstä siunata täksi kevääksi 9-luokkalaisille erikoinen valmistumislahja. Jokainen oppilas – jos opettaja ei kapinoi – saa kouraansa kirjan, jonka kannessa seisoo yksiselitteinen väite:

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.

Se, mitä kansien välissä seisoo, on sitten yllättäen toissijaista. Useat nuoristamme kahlasivat teoksen englanninkielisen version läpi ja totesivat, että ei julkaisussa nyt oikeastaan mitään kovin kummallista ole. Nigerialaisnainen kertoo tarinoita Afrikan tasa-arvo-ongelmista, mitä nyt vähän aiheetta välillä yleistää niitä länsimaihin. Pääosin kuitenkin asioita, joista melkein kuka hyvänsä länsimaalainen on pääosin samaa mieltä.

Kannessa puhutaan kuitenkin feminismistä. Yhtälö on hieman hämmentävä. Feminismi on hyvin arvolatautunut sana, joka 2010-luvun länsimaisessa viitekehyksessä tarkoittaa ainakin minulle lähinnä miesvihamielisyyttä ja halua vierittää omat ongelmat jonkun mystisen miesten salaliiton – ja minun – niskaani. En ole kantojeni kanssa aivan yksin: tuoreessa brittiläisessä kyselyssä vain 9 % naisista piti itseään feministeinä, vaikka 86 % tunnustautui sukupuolten tasa-arvon kannattajiksi.

Ehkä kirjan otsikoinnin ja sisällön räikeä ero avautuisi paremmin, jos minä kirjoittaisin teoksen suomalaisen yhteiskunnan saavutuksista, (edelleen kohtuullisen) hyvästä kansallisesta yhteishengestä, ilmaisesta koulutuksesta ja ylipäätänsä kaikesta siitä, mitä Suomessa pidetään hyvänä. Päälle vain puolueen tarra ja otsikoksi ”meidän kaikkien pitäisi olla nationalisteja” – sillä kyllähän suomalainen voi kiittää 1900-luvun alun kotimaista nationalismia paljosta.

Opetushallitus, Otava ja yliopistot lähtisivät varmaan riemumielin kirjajakoani rahoittamaan. Onhan tarkoitus vain ”avata keskustelua”.

Laajempi vaikuttamishanke

Feministinen kirjalähetys ei ole mikään harhalaukaus vaan ainoastaan yksi osa laajempaa ja varsin suunnitelmallista vaikuttamishanketta. Hankkeen nimihirviö on ITSENÄ OLEMISEN TÄRKEYDESTÄ – tasa-arvotyö suomen yläkoululaisten kanssa 2017.

Hankkeen rahoitushakemuksen mukaan kuvioon liittyy myös ”monimuotoisesti tasa-arvoa käsittelevistä sisällöistä” rakennettu, jälleen 9-luokkalaisille suunnattu nettilähetys naisten päivänä järjestettävästä tasa-arvojuhlasta.

”Monimuotoinen käsittely” on taas sitä taattua samaa. Tapahtumakuvauksen mukaan monipuolinen ohjelma käsittelee ”teemoja kuten feminismiä, kiintiöitä, perheväkivaltaa, naispiispoja, seksiä, kulttuuria ja ruokaa – kaikkea, mistä naiset haluavat keskustella ja kuulla.” Monimotoista käsittelyä ovat tarjoamassa ainakin Rosa, Maria, Maryan, toinen Rosa, Virpi, Riitta ja Pauliina.

Näitä julkisrahoitteisia hankkeita tuntuu pyörivän feminismin ympärillä niin paljon, että uudelleen vain yllätyn, vaikka näitä erästä blogikirjoitusta varten oikein erikseen etsin.

Vaihtoehdolla kampoihin

Keskustelu tasa-arvosta on niin ilmeisen yksipuoleista, että päätimme pistää puolestamme edes vähän kampoihin. Lähetimme viime yönä jokaiselle Suomen yläkoululle näytekappaleen Suomen Perusta-ajatuspajan julkaisusta Epäneutraali sukupuolikirja. Mukaan lähtivät ohjeet siitä, miten kirjoja voi tilata lisää, jos niitä haluaa oppilailleen jakaa.

Epäneutraali sukupuolikirja on oikeasti melko laadukas julkaisu, jossa useat kirjoittavat pohtivat tasa-arvokysymyksiä feministisen viitekehyksen ulkopuolelta. Mitä ovat miesten tasa-arvo-ongelmat, mitä naiskiintiöt tekevät naisten arvostukselle ja entä jos sukupuolenvaihtaja katuu päätöstään?

Tempauksella emme toki kannusta hankkiutumaan eroon feministikirjoista. Adichien kirjat saavat puolestamme toki jäädä: missä poltetaan kirjoja tai sensuroidaan puhetta, siellä ei PS-Nuoret haluat olla. Tarkoitus on tarjota puheenvuoroihin monipuolisuutta.

Jos nyt Suomesta löytyy edes jokunen opettaja, jonka mielestä feminismi ei välttämättä tarkoita tasa-arvoa, löytyy tällaiselle opettajalle ainakin vähän kättä pidempää laajempaan keskusteluun. Noin salaa toki toivon, että kovinkaan moni 9-luokkalainen ei lue kumpaakaan kirjaa. Pysyy mieli virkeämpänä ja tuleva kesäkin maistuu paremmalta.

Täytyy myöntää, että oli melkoinen homma kerätä käsin kaikkien koulujen osoitteet ja pyöräyttää jumppa käsipelillä läpi. Niin nuorten keskustoimiston henkilökunta kuin monet vapaaehtoiset nuoremme tekivät kyllä huikaisevan pitkän yön. Kaikkea se feminismi teettää.

Ohessa vielä kuvia viimeöisistä postitustalkoista. Oli siinä hommaa: