Jarmo ampumaradalla

Ammuu

Harrastimme eilen ammuntaa. Helsingissä ampumaratojen tilanne ei ole kaksinen, eikä muuallakaan Suomessa mennä hirmuisen hyvään suuntaan. Meillä oli kuitenkin mukavaa.

Piiriaktiivimme on innokas ase- ja ampumaurheiluharrastaja. Politiikassa keskeisimpiä tavoitteita meille kaikille on tuoda esiin niitä asioita, mitkä ovat meille tärkeitä. Siitähän koko politiikanteossa on kysymys.

Helposti ajattelee, että vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat vaaleihin, mutta tietenkään näin ei ole. Itselle tärkeää asiaa voi tuoda esiin monella tavalla, joista kaikkein paras ja tehokkain on liittyä puolueeseen ja nostaa teemoja pinnalle siellä.

Eikä se edellytä aktiivipolitikointia. Minä miellän itseni aktiivipoliitikoksi, mutta olen saanut nuorisojärjestön jäsenten kautta huikaisevan määrän tietoa asioista, jotka eivät olleet minulle lainkaan tuttuja. Tietoa on tullut nimenomaan niiltä, jotka eivät ole politiikan eturivissä.

Meillä on omaishoitajia, he puhuvat omasta asiastaan.

Meillä on rintasyöpäpotilas, hän puhuu asiastaan.

Meillä on elinsiirtopotilas, hän puhuu asiastaan.

Meillä on vaikka mitä.

Usein sanotaan, että ihminen liittyy puolueeseen, ei toisin päin. Jos omasta asiastaan on kuitenkin varma, voi käydä myös hieman toisin päin. Tänään eduskunta äänestää järkeä tekijänoikeuslakiin-kansalaisaloitteesta, jonka puolesta minä olen ajanut vahvasti asiaani. Odotan mielenkiinnolla, miten meidän kansanedustajamme äänestävät – siis onko puolue liittynyt näissä asioissa lainkaan minuun.

Aselakien kiristykset ampuvat jalkaan

Tämä aktiivi halusi puhua itselleen tärkeästä asiasta, joten hän kutsui muutamat meistä oman ampumaseuransa radalle näyttääkseen, mitä siellä tehdään.

Asia ei minulle ole sinällään uusi, sillä reikiä on tullut tehtyä tauluun itsekin melkoinen määrä. Ampumaharrastajien tilanne on ollut viimeiset kymmenen vuotta tiukka – ellei jopa kuristava. Aseet pelottavat niitä, jotka eivät ole niiden kanssa tekemisissä ja ovat viimeistään surullisten kouluampumisten kautta tarjonneet mainion keppihevosen poliitikoille, jotka haluavat tehdä sitä, minkä poliitikot parhaiten osaavat:

Pitää tehdä jotain. Joten säädetään laki. Jos laki jo on, kiristetään sitä.

Sillä ei tunnu olevan niinkään väliä, että aselain tiukennukset osuvat lähinnä niihin, jotka suhtautuvat harrastukseensa vastuullisesti. Niinikään ei juurikaan mietitä sitä, minkälaisia seurauksia säännöksille on tavallisen ihmisen elämässä.

Annetaan esimerkki:

Vuoden 2012 alusta alkaen lääkärillä on velvollisuus tehdä poliisille ilmoitus henkilöistä, joiden katsoo olevan sopimattomia pitämään hallussa ampuma-asetta.

Kuulostaa ensialkuun ihan reilulta. Minäkään en tahdo nähdä ampuma-aseita sellaisten ihmisten käsissä, joiden ei lääkärin mielestä niitä pidä kantaa.

Seuraus on kuitenkin ollut nurinkurinen: kun lääkärin ja potilaan luottamuksellinen suhde on rikottu, monet ampuma-aseharrastajat eivät uskalla mennä lääkäriin kertomaan psykiatrisista ongelmistaan, vaikkapa masennuksestaan. Riskiä sille, että lääkäri tekee ilmoituksen poliisille, ei kannata ottaa.

Apua ei siis saa, vaikka sitä haluaisi. Masentuneille poliiseille ja sotilaille tilanne on vielä hirveämpi.

Hyvin napsui

Jos omaa asetta ei saisikaan, niin onneksi ampumaratoja sentään vielä on joitakin, vaikka niitäkin kovasti halutaan säännellä ja sulkea. Valvotun ampumatoiminnan kuristaminen on nurinkurista maassa, jossa maatalon isäntä voi 60 km päässä lähimmästä (jo lakkautetusta) poliisiasemasta räiskiä humalapäissään rynnäkkökiväärillä oravia, jos vain niin tahtoo.

Kaikilla yleisillä ampumaradoilla, joissa olen käynyt, on ollut sama periaate: jos ampuja on radalla ensi kertaa, ensimmäisenä aseena käteen annetaan vain pieni .22-kaliiperinen pistooli. Isompaa asetta ei  saa, vaikka kuinka yrittäisi selitellä vuosien ampumakokemuksesta. Linja on tiukka – ja niin se mielestäni pitää ollakin.

Aseiden käsittelyssä on kyse luottamuksesta ja vasta, kun tuon luottamuksen on lunastanut, pääsee käsiksi isompiin aseisiin.

Ampuma-aselakeihin kaivataan sitä samaa kuin alkoholilakeihinkin: tolkkua.

24.10.2014 0