Jarmo Keto veneilee

Ei osallistuta olympialaisiin

Olympia-aate on kuollut, ja väite huippu-urheilun korreloimisesta kannelmäen Raipen liikuntatottumusten kanssa on hatusta vedetty. Huippu-urheilun tuen ja osallistumisen olympialaisiin voisi lopettaa kokonaan.

En tietysti voi varmaksi sanoa, miten maailma rullaa muualla, mutta ainakin Suomessa poliitikot tuntuvat edelleen pääasiallisesti elävän sellaisessa 80-luvun poliittisessa ympäristössä, jossa politiikan sisältö on vaatia lisää rahaa, valvontaa ja lakeja. Yhdysvaltojen republikaanipuolueen kaltaista vähemmän hallintoa, valvontaa ja julkista rahankäyttöä vaativaa liikettä ei suuressa mittakaavassa oikein ole. Toki meillä on joitakin yksittäisiä ja pieniä toimijoita sekä norminpurkutalkoita, mutta toistaiseksi nämä ovat vielä sivujuonteita suuressa kokonaisuudessa.

Olen itse yrittänyt valita linjaa, jossa uusien hallintokohteiden sijaan yritän etsiä maasta ja Helsingistä säästöjä, yhdistämismahdollisuuksia ja karsimisen kohteita. Toivoisin, että puolueet kävisivät tätä vääntöä laajemminkin; ettei hallitusohjelman sorvauksessa tapeltaisi siitä, kuka saa eniten lisää mihinkin, vaan siitä, kuka onnistuu löytämään tarpeettomimmat kulukohteet ja ottamaan niistä eniten pois.

Jos sitä pidetään leikkaamisena, niin se pitäisi mieltää pikemminkin omenapuun kuin lapsen leikkaamiseksi: kun tarpeetonta leikataan pois, koko komeus voi kasvaa kauniimmin ja komeammin.

Olympia-aate on kuollut

Julkisiin kulukohteisiin suhtaudutaan edelleen valitettavan usein niin, että kivat asiat ovat kivoja asioita, tai vähintään harmittomia. Hinnan kysyminen ei kuulu kuvioon, koska raha on yhteistä.

Huippu-urheilu kuitenkin maksaa. Niin kuin kaikki kulut, tuokin kulu vain kasvaa. Vuonna 2008 huippu-urheilun tuki oli noin 9 miljoonaa euroa, nyt jo 11,6 miljoonaa. Kuten aina, tukea on monessa tasossa ja monissa kanavissa. On 11 urheiluopistoa ja monenlaista muuta sivujuonnetta. Ilokseni huomasin, että eSportiakin voi nykyään opiskella verorahoilla tuettuna.

Kaikella tällä tähdätään tietenkin menestykseen. Ja kilpailuista kaikkein kunniakkaimmat ja suurimmat ovat juuri olympiakisat.

Jos urheilijoiden lähettäminen olympialaisiin maksaa hunajaa, maksaa yhtä lailla niiden televisiointi Suomeen. Signaalin ostaminen ulkomaalaiselta yhtiöltä ja selostaminen Suomesta käsin ei tullut kyseeseen, vaan Yleisradio lähetti Rioon tiimin, johon kuului yli 250 yleläistä. Ylen mielestä se on tietenkin vähän.

Olen haistanut olympiakiinnostuksen olleen jo pitkään laskemaan päin, mutta vaikka se ei sitä olisikaan, on yleisesti kysyttävä, miksi veronmaksajan tehtävä on televisioida koko valtava sirkus vaikka toiselta puolelta maailmaa.

Tämä tehtävä muuttuu vielä epäilyttävämmäksi kun tiedostaa, minkä porukan käsiin lähetysoikeuksista ja sirkuksen ylläpitämisestä kanavoitavat rahat päätyvät. Kansainvälisen olympiakomitean läpileikkaava korruptio ei ole mikään salaisuus.

Mitä suuret edellä, sitä pienet perässä. Sen enempää Suomen omat huippu-urheilurakenteetkaan eivät aina tahdo kestää päivänvaloa. Jääkiekkoliitto on tarinassa aivan oma lukunsa.

Olympialaiset ovat tulleet kauas siitä reilu sata vuotta sitten alkaneesta ihanteesta, jossa kansat jalosti kilvoittelevat keskenään rauhassa ja yhteisymmärryksessä. Sotshin olympialaisista alkoi Ukrainan sota.

Voisi olla järkevää panna tämä touhu taas tauolle pariksi tuhanneksi vuodeksi. Ainakin Suomi voisi hyvin jättäytyä siitä pois sikäli, kun veroeuroista on kyse.

Liikunta on eri asia

Vaikka rahalliset panostuksemme huippu-urheiluun kasvavat, olympiamenestys ei tunnetusti kasva mukana. On tietysti hyvä kysymys, pitääkö sen edes kasvaa.

Huippu-urheilun tukemista nimittäin perustellaan usein sillä, että menestys urheilukentillä motivoi ihmisiä liikkumaan, tukien näin kansanterveyttä. Mielestäni väite on aivan täyttä potaskaa, enkä löytänyt sen tueksi mitään tilastoja. Suomalaisten lihavuus on euroopalaista keskitasoa, ja mainiosti niin jalkapallossa kuin olympialaisissakin pärjääviä Iso-Britanniaa ja Etelä-Euroopan maita vähäisempää.

Minä olen valinnut lajikseni pyöräilyn, koska se on mukavaa ja hyvä tapa liikkua. Yhtään suomalaista huippupyöräilijää en tunne edes nimeltä. Vielä vähemmän uskon, että kannelmäen Raipe jättää yhtään pizzaa väliin riippuen siitä, heittikö Pitkämäki keihäästä kultaa vai kuutossijan.

Liikuntaharrastuksen, liikuntatapahtumien ja liikuntapaikkojen tukeminen on enemmän kuin tervetullutta. Liikunta ja huippu-urheilu tulisi kuitenkin ymmärtää kahtena hyvin erilaisena kokonaisuutena, joiden keskinäinen korrelaatio on lopulta aika matala.

Tarkemmin ajatellen yksi korrelaatio kyllä löytyy. Kiekkoleijonien menestys nimittäin tunnetusti tietää sekä olutpanimoille että Swedish Matchille hyviä myyntilukuja.