Feminismi-seminaari on työn takana

Helsingin Perussuomalaisilla Nuorilla on ollut mielenkiintoinen alkuviikko. Ilmoitimme järjestävämme feminismiä käsittelevän seminaarin, josta feministit hyvin nopeasti kaikkosivat. Tämän jälkeen olen saanut kommentoida asiaa niin Yleisradiolle kuin Iltalehdellekin. Työtä seminaarin järjestämiseksi on jatkettu koko rumban ajan.

Helsingin PS-Nuoret ylpeilee sillä, että se on toiminnan määrässä mitattuna Suomen aktiivisin poliittinen nuorisojärjestöpiiri. Jäsenistöllä on kova hinku järjestää kaikenlaista, ja puheenjohtajana olen vetänyt linjaa, joka on pyrkinyt ruokkimaan aktiivisuutta: mitään ideoita ei tyrmätä ja tolkun rajoissa melkein mitä vain saa järjestää, kunhan tarjoutuu järjestämään sen itse.

Näinpä toiminta on myös hyvin paljon tekijöidensä näköistä. Vuoteen on mahtunut yleensä myös muutama suurelle yleisölle suunnattu seminaari, joissa on aiemmin käsitelty mm. Euroopan Unionia, Natoa ja Guggenheimia. Näiden tilaisuuksien tarkoitus on ollut luoda foorumi vastakkainasettelulle, ei toimia yksisuuntaisina äänitorvina. Luulen, että EU-seminaarimme jälkeen EU-myönteinen väki poistui sieltä Satu Hassin (vihr) puheen perusteella entistä EU-myönteisempänä, siinä missä Jussi Halla-ahon (PS) puheesta innostuksensa saanut väki kirosi ulko-ovella liittovaltion entistä syvempään helvettiin.

Feminismiä käsittelevä, marraskuulle suunniteltu seminaarimme syntyi jäsenistön kiinnostuksen perusteella puhtaasti siitä syystä, että juuri tästä aiheesta haluttiin nähdä debattia. ”Uuden polven miesasiamies” Milko Aikio sattuu toimimaan jäsenistössämme varsin aktiivisesti, esittäen tapaamisissamme joskus varsin painokkaitakin mielipiteitä. Aikion istuttaminen samaan keskustelupöytään feministien kanssa tuntui herkulliselta ajatukselta.

Ajatuksemme on nyt ollut vastatuulessa, kun feminististä puolta yksi kerrallaan edustavat alustajat ja keskustelijat peruivat tulonsa, koska osallistujalistalla oli myös kesäisillä humalaviesteillä itsensä häpäissyt kirjailija Timo Hännikäinen. Sanottiinpa jopa, että yritimme asettaa ansan, kun emme olleet feministeille etukäteen asiasta kertoneet.

Ei, hyvät ystävät. Poliittinen järjestötoiminta on aivan samanlaista järjestötoimintaa kuin mikä tahansa koirakerhoilu. Ihmiset tekevät asioita vapaaehtoisvoimin, eikä kaikkea muista, ehdi tai aina jaksakaan tehdä. Se, että keskustelun osallistujille ei kerrottu varmistunutta keskustelukokoonpanoa etukäteen, on virhe, emmekä me sitä puolustele. Viime kädessä virheestä kantaa vastuun puheenjohtaja, mutta ansa se ei takuuvarmasti ollut.

Tilanne eskaloitui niin vauhdikkaasti, että jouduin nopeasti pohtimaan, miten järjestö asiassa etenee. Tein ratkaisun, jossa pyllistin molemmille osapuolille: sanoin Hännikäisen tehneen itsestään kesäkirjoituksillaan pellen, mutta samaan hengenvetoon totesin, että mitä kummaa feministit tällaisessa tyypissä oikein pelkäävät. Jos kerran feministinen argumentaatio on niin terävää, eikös yhdellä Hännikäisellä pyyhitä lattiaa mennen tullen? Jokainen voi päättää itse, kertooko tilanne hänen mielestään enemmän Hännikäisestä vai feministeistä. Moni on jo päättänytkin.

Tein tämän ratkaisun uskoen siihen, että tavalliselle kannattajallemme sekä Hännikäisen että Naisasianliitto unionin Milla Pyykkösen (vas) ajatukset ovat yhtä lailla turhan rajua kamaa, kumpikin omiin suuntiinsa. Sellainen tilaisuus, jossa äänessä on näin jyrkältä spektriltä vain toinen osapuoli, ei voi olla Helsingin PS-Nuorten järjestämä.

Etsinnät korvaavien puhujien löytämiseksi jatkuvat, mutta saa nähdä onnistummeko saamaan tapahtumaan feministisessä skenessä tunnustettua toimijaa, kun mielipidejohtajat ovat jo linjanneet, että tämä keskustelu on haram. Seminaarin peruminen olisi surullista; sen verran kovasti työryhmämme on sen eteen töitä paiskinut – ja paiskii edelleen.

Harmittelin tilannetta eilen vanhemmalle politiikkakonkarille, joka totesi, että minun pitäisi tulla pois tapahtumajärjestäjän viitekehyksestä, johon olen vuosien aikana nimenomaisesti tapahtumajärjestäjänä asettunut. Siitä, kuka osallistuu tai ei osallistu, on nyt tehty politiikkaa, eikä kyse ole enää tapahtuman järjestämisestä.

Se on pirun sääli. Vesa Linja-aho, Timo Hännikäinen ja Juho Eerola saman keskustelupöydän ääressä olisi ollut jotain, minkä minä ja jäsenistömme olisimme todella halunneet nähdä.