Fundeeraan sveitsiläisen juttuja

Kirjoitin eilen sveitsiläisen poliisimiehen Marko Kantasen kokemuksista ja ajatuksista liittyen heidän äskettäiseen päätökseensä asettaa maahanmuutolle ehdottomat kiintiöt. En tuonut kirjoituksessa liiemmin ilmi omia mielipiteitäni, mutta pohdin tänään paljon Markon ja muiden sveitsiläisten ajatuksia. Oliko päätös oikea ja miten sitä pitää ymmärtää?

Syyt rajoittaa maahanmuuttoa sveitsissä ovat monella tapaa samanlaiset kuin Suomessa, mutta myös eroja löytyy.

Kansalaisiksi katoavat ulkomaalaiset

Marko huomautti, että Sveitsin asukkaista 22,8 % on ulkomaalaisia, kun vastaava luku Suomessa on 3,4 %. Tässä on kyseessä tilastoharha, vaikka mittasuhteet toki ovat oikeat. Sveitsissä kansalaisuuden saaminen on nimittäin merkittävästi Suomea hankalampaa. Prosessi vaatii vuosien asumisen samalla paikkakunnalla, nöyryyttävät kokeet – ja lopulta kansalaisuudestasi päättävät omat naapurisi ja se yhteisö (kunta), johon asetut asumaan.

Suomessa myönnettiin viime vuonna kansalaisuus noin 10 000 hakijalle – valtaosa venäläisiä ja somalialaiset hyvänä kakkosena. Hakemuspäätöksistä tyrmäävä 87 % oli myönteisiä. Kun henkilölle kansalaisuus myönnetään, hän katoaa ulkomaalaistilastoista – tai oikeastaan kaikista muistakin tilastoista, sillä väestön etninen tilastointi ei Suomessa ole mahdollista.

Tietysti on oikeudenmukaistakin, että kun kansalaisuus on myönnetty, henkilöä kohdellaan kuten syntyperäistä suomalaista. Herää kuitenkin kysymys, ovatko myöntämisperusteet liian lepsuja. Miltäköhän tilastomme näyttäisivät, jos vaikkapa vuosaarelaiset olisivat päättäneet itse, ketkä tulokkaista hyväksytään kansalaisiksi ja ketä ei?

Ne vievät meidän työpaikat

Sveitsin työttömyysaste on todella matala, noin 3 %. Noin matalan asteen kohdalla voidaan puhua jo normaalista ja terveestä prosessityöttömyydestä. Siis siitä, että luonnollisestikin ihmiset valmistuvat koulusta, vaihtavat työpaikkojaan yms – ja ovat siinä välissä hetken aikaa työttöminä. Sveitsiläisillä on kuitenkin perusteltu syy pelätä työpaikkojensa puolesta: maassa puhutaan lähinnä saksaa ja ranskaa, jolloin matalampaan palkkatasoon tottuneilla naapureiden on helppo työllistyä ja pärjätä maan työelämässä.

Suomessa sen sijaan puhutaan vaikeaa kieltä, jonka osaaminen työelämässä on aivan muutamia aloja lukuun ottamatta välttämätöntä. Olen aina ollut sitä mieltä, että täällä pohjolassa argumentti ”työpaikat vievistä maahanmuuttajista” on täysin kestämätön. Jos joku tulokas todella opettelee vaikean kielen, päihittää ennakkoluulot ja vie sinun työpaikkasi – niin silloin kannattaa katsoa peiliin.

Todellisempi ongelma meillä onkin siinä, että maahantulijat eivät työllisty. Verohelvetti, jossa on korkeatasoinen sosiaaliturva ja matala kynnys saada kansalaisuus, ei lähtökohtana houkuttele lahjakkaita ihmisiä – vaan tyystin toisenlaista porukkaa.

Johtopäätökset

Mielestäni ratkaisu rajoittaa maahanmuuttoa ehdottomalla kiintiöllä on väärä. Maahanmuuttoa on monenlaista: hyödyllistä ja haitallista. Nyt tämä kaikki niputetaan ja kiintöidään saman kiintiön alle. Päätös on kuitenkin sveitsiläisten tekemä ja sitä tulee kunnioittaa. Demokratiassa kansa ei voi äänestää väärin. Jos muuta väitämme, olemme tilanteessa, jossa luotamme viranomaisten erehtymättömyyteen ja rakennamme itsellemme holhousyhteiskunnan – kuten Suomessa osin on jo tehty.

Kiintiöiviä päätöksiä meidän ei kuitenkaan kannata tehdä. Meillä on kyllä keinoja lisätä positiivista maahanmuuttoa ja vähentää negatiivista – jos me vain näin tahdomme tehdä.