Grenadier

Parin viikon matka on päätöksessään ja paluu työntäytteiseen arkeen odottaa. Mitkä olivat Grenadier-kilpailun kohokohdat ja onko moisessa tavassa käyttää lomansa mitään järkeä ylipäätään?

Aika lentää kuin siivillä. Samaan tapaan lentävät venäläiset koneet Suomen ilmatilassa. Kohta kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun pakkasin massiivisen laukkuni ja suuntasin matkalle Sloveniaan ja Itävaltaan.

Takana on pitkä jakso, johon mahtui rentoutumista, turkasen raskas Spur Ride ja Grenadier-sotilastaitokilpailun toimitsijana oleminen. Loma on ollut niin vaihteleva, että kaksi viikkoa on mennyt ohitseni kuin itsestään. Nyt on mukava palata kotiin ja päästä töihin lepäämään.

Matka oli kokonaisuutena varsin kallis ja raskas. Useamman kuin yhden kerran ehdin miettiä, että miksi omat lomansa päätyy joka kerta käyttämään tällä tavalla. Miksei vain voi lentää sinne palmun alle, kuten kaikki muutkin?

Sitten aika taas kultaa muistoja ja hyvin pian tahtoo lähteä uudestaan.

Mitä sotilastaitokilpailut ovat?

Nimensä mukaisesti sotilastaitokilpailuissa kilpaillaan sotilaallisissa taidoissa. Kansainvälisissä kilpailuissa taidot painottuvat yleensä yleistaitoihin, sillä aselajikohtaiset temput ovat eri maiden armeijoissa kovin erilaiset. Esimerkiksi Grenadierin tapauksessa koeteltiin fyysistä kuntoa, marssitaitoja, taktisia taitoja yms.

Kuitenkin esimerkiksi aseissa tai asejärjestelmissä ei juuri kisattu, sillä näihin lajeihin saisi kohtuuttoman etumatkan niille armeijoille, joilla kyseiset järjestelmät ovat käytössä.

Esimerkiksi viimeisen päivän tehtävärastillamme, josta tuo artikkelin kuva on, joukkue joutui vangiksi huoneeseen, josta piti paeta katon ja tunnelin kautta edelleen vuorelle, mistä alkoi suunnistusrata. Tässä tapauksessa homma oli puhdas nopeus- ja suunnistustaitokilpailu, mutta taustatarinalla ja näyttelijöillä siihen tehtiin vain lisää maustetta.

Se maustaminen kävi kurkulleni kalliiksi, sillä sain vangitsijan roolissa huutaa kurkku suorana jokaiselle osastolle. Ulkomaalaisille saatoin vain huutaa suomenkielisiä lastenlauluja: putte-possun nimipäiviä ja sensellaisia, mutta suomalaisten joukkueiden kohdalla jouduin turvautumaan siansaksaan, mikä oli jo vaikeampaa.

Illalla ääntä ei sitten enää lähtenyt nimeksikään.

Havainnot muista armeijoista

Ehdottomasti parasta – ja tärkeintä – kansainvälisissä touhuissa on kerätä omakohtaista kokemusta ja havaintoja muiden maiden sotajoukoista. Pelkkiä kirjoja ja lehtileikkeitä lukemalla ei mitenkään voi saada niin laajaa kokonaiskuvaa kuin tekemällä itse havaintoja vuodesta toiseen.

Otetaan esimerkkinä vaikka amerikkalaiset sotilaat. Pelkästään tarkkailemalla heitä vuosien ajan olen saanut aika hyvän kuvan siitä, miten heidän järjestelmänsä toimii.

He juoksevat vuorenrinteellä ohi monet meistä. He ovat nopeita, kurinalaisia ja erittäin taitavia.

Mutta he ovat taitavia vain niissä asioissa, mitkä heille on koulutettu. Jos olet konekiväärimies, olet sitä jatkuvasti, etkä osaa mitään muuta. En esimerkiksi ole aiemmin törmännyt upseeriin, joka ei osaa määrittää omaa sijaintiaan. Ei ole tarvinnut, koska se ei kuulu tehtäviin.

Paremmalla yleissotilasosaamisella suomalaiset reserviläisjoukkueet yleensä peittoavat amerikkalaiset ammattilaiskollegansa näissä kilpailuissa.

Ikävintä tietysti on, että he vaihtuvat vuodesta toiseen, sillä pääsääntöisesti he ovat erittäin avoimia ja vähän lapsenmielisenkin innostuneita näistä touhuista. Toisin kuin muita, amerikkalaisia ei usein kahteen kertaan näe, sillä maailma ja sotakomennukset vievät mennessään.

Samankaltaisia käsityksiä olen saanut lukuisista muista asevoimista. Tiedän aika hyvin, minkä porukoiden kanssa haluaisin olla tositilanteessa tekemisissä ja minkä en.

Telttasauna

Paras saamistani tehtävistä oli toimiminen telttasaunamme saunamajurina. Rakennamme nimittäin joka vuosi paikalle telttasaunan, jossa kerromme ulkomaalaisille oikeasta saunasta ja saunomisen saloista.

Tehtävä oli samalla myös rasittava, koska se tarkoitti pitkää valvomista joka ilta. Päivän tehtävärastien jälkeen täytyi vielä pitkään pikkutunneille olla sidottu saunaan, joten unet ovat koko viikolta todella vähissä.

Rasittavuudestaan huolimatta nautin tehtävästä. Siinä nimittäin on minulla missio:

Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalainen kulttuuri on viemisen ja esittelemisen arvoinen ja siitä tulee olla ylpeä. Minulle oli kunnia-asia saada esitellä saunaa, kertoa siitä ja sen historiasta ja samaan aikaan tarjota ulkomaalaisille hyvät löylyt ja vähän vihtaa selkään.

Monet leuat loksahtivat auki kun kerroin tästä mystisestä paikasta, joita on maassamme enemmän kuin asukkaita, jonka sijainti suomalaisessa sielunmaisemassa on ylitsepääsemätön – ja jossa vuosisatojen ajan ihmiset ovat syntyneet ja kuolleet elämän suuressa kiertokulussa.

Puhun paljon siitä, miten me havainnoimme ulkomaalaisia. Voin vain arvioida, miten meihin vastaavasti suhtaudutaan, mutta minulla on aavistukseni:

Olemme vähän spartalaisia, pikkuisen hulluja ja takuulla omaleimaisia. Mutta samalla ehdottoman ammattitaitoisia ja organisointikykyisiä. Ehkä se kuvaa minulle suomalaisuutta kokonaisuudessaan, ja siinä porukassa on ilo olla mukana.

Eli kai tässä vähän brändityöryhmänäkin toimitaan.

Saunan kiuas valmiina ja puskemassa lämpöä. Pientä insinöörityötä se vaati.

Saunan kiuas valmiina ja puskemassa lämpöä. Pientä insinöörityötä se vaati.

Saunan valmistelua. Kivet pihalla ja kiuas puuttuu.

Saunan valmistelua. Kivet pihalla ja kiuas puuttuu.

Rastien valmistelua ja merkitsemistä. Tehtäväkenttä oli aika monipuolinen.

Rastien valmistelua ja merkitsemistä. Tehtäväkenttä oli aika monipuolinen.

Pitkän viikon jälkeen matkalla kotiin - verellä ja hiellä ansaittu stetson otsalla.

Pitkän viikon jälkeen matkalla kotiin – verellä ja hiellä ansaittu stetson otsalla.

30.08.2014 0