Jarmo Keto vankilassa

Kaikki vankilaan!

Iltapäivälehdet ja kahvipöytäkeskustelut ovat pullollaan päivittelyä siitä, kuinka oikeusasteiden antamat tuomiot ovat pielessä. Useimmiten liian kevyitä. Syyhän on siinä, että meidän tuomionantajien kädet ovat aika sidottuja. Itse haluaisin lähettää kaikki vankilaan.

Käräjäoikeuden ja sen lautamiesten valta on melkoinen. Joissakin tilanteissa turhankin kova. Se valta liittyy syyksilukemiseen, eli siihen yksinkertaiseen päätökseen, onko vastaaja syyllinen vai ei. Usein tapaukset ovat hyvinkin selviä, mutta sana vs sana-seksuaalirikosjutuissa suorastaan infernaalisen vaikeita. Tämän päätöksen pohjalta sitten päätetään, annetaanko tarvittaessa kovakin tuomio – tai ei yhtään mitään.

Kun syyksilukemisvalta on niin suuri, niin tuntuu vastaavasti urpolta, miten pientä käyttämämme valta on rangaistusta määritellessä.

Jos tuomio päätetään antaa, sen määrittely on käytännössä edellisten päätösten toistoa, jossa voi painottaa vaikkapa vankilatuomiota kuukaudella-parilla suuntaan tai toiseen. Periaatteessa ääripäihin voisi vetää, mutta se vain varmistaisi pitkän ja kalliin valitusprosessin hovioikeudessa, jossa päätös kuitenkin kumottaisiin.

Yhtenäisyys on tärkeää, mutta

Ymmärrän oikein hyvin periaatteen, jonka mukaan samasta rikoksesta pitäisi saada sama tuomio missä tahansa oikeusistuimessa tai kokoonpanossa. Taposta sama määrä linnaa Rovaniemellä ja Helsingissä.

Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että kaikki rikokset, rikolliset sekä heidän uhrinsa ovat erilaisia. Joillekin olisi luontevaa ja oikeudenmukaista maksaa paljon korvauksia, joillekin taas siinä ei ole mitään tolkkua. Joskus rikoksentekijä pitäisi sulkea kunnolla lukkojen taakse, joskus tuntuu urpolta lähettää vankilaan ihminen, joka oikeasti tarvitsisi vain apua.

Pyydän toisinaan ammattituomaria etsimään perusteita poikkeaville menettelyille, mutta se on aina yhtä vaikeaa. Laki ja oikeuskäytäntö sanovat hyvin tarkkaan, miten tuomiot ja korvaukset määräytyvät.

Sen kaiken monimutkaisuuden ymmärtäminen on joskus kansantajuisesti vaikeaa: moni meistä esimerkiksi luulee, että koeajalla tai koevapaudessa tehdyistä rikoksista laitetaan aina vankilaan, että ehdonalainen vankeus tarkoittaisi nimenomaisesti sitä.

Se tarkoittaa kaikkea muuta kuin sitä. Käytännössä esimerkiksi jäännösrangaistuksia tuomitaan täytäntöönpanoon hyvin harvoin, eikä oikeastaan koskaan täysimääräisenä – ja tämänkin pitää tapahtua syyttäjän vaatimuksesta – omin päin emme sitä voi tehdä.

En sano, että oikeuslaitosten tulisi voida toimia täysin mielivaltaisesti, mutta toisinaan tuntuu kovin höntiltä laittaa hyvinkin törkeästä rikoksesta tuomittu ihminen käymään vankilassa tietäen, että järjestelmä antaa vielä lisäksi kaikenlaisia ensikertalaisalennuksia, joihin me emme voi edes vaikuttaa.

Käyttäisin kaikki vankilan kautta

Koko oikeuslaitos toimii poliittisten päätösten pohjalta. Se on selvä. Siksi valituksia puskaraiskaajien puolen vuoden pikakäynneistä vankilassa ei kannata osoittaa sinne, vaan päättäjille.

Toivoisin meille toki työkalupakkiin enemmän keinoja puuttua ehdonalaisiin vankeuksiin, ensikertalaisalennuksiin sekä jäännösrangaistuksiin, mutta yksi toive olisi ylitse muiden:

Käynti vankilan kautta-kortti.

Vankilatuomio annetaan aina joko ehdollisena tai ehdottomana. Mitään muita vaihtoehtoja ei ole. Yleensä ehdottomiin tuomioihin mennään vasta taparikollisten ja todella vakavien tekojen kohdalla tai siinä vaiheessa, kun vaikkapa nuoren ihmisen rikollinen ura on päässyt jo varsin pitkälle.

Minä haluaisin laittaa kaikkiin pientä sakkorikettä suurempiin tekoihin ensikertalaisillekin käynti vankilan kautta-kortin. Lyhyenkin.

Ja tätä korttia haluaisin soveltaa erityisesti nuoriin rikoksentekijöihin.

Viikon vierailu vankilassa antaisi selvän viestin siitä, minkälainen elämä edessäpäin odottaa, jos uutta suuntaa ei löydy. Se ei ole pitkä, se ei tuhoa kenenkään perhe-elämää tai tulevaisuutta.

Mutta antaisi huomattavasti selvemmän viestin kuin kirjepostilla käyty sakkotuomio, jota ei ole edes aikomusta maksaa.

16.11.2014 0