Kochin takaveet ja olemattomat naiset

Ahdas ja saasteinen kaupunkielämä vaihtui ainakin yhdeksi päljäksi väljään ja puhtaampaan luontoelämään turistisafarilla, jossa oli naisia. Aloin pohtimaan naisia – noita oikukkaita ihmisolentoja, joiden kanssa ei voi elää – muttei liiemmin ilmankaan.

Jos aiemmista teksteistäni ei ole vielä sitä huomannut, kaupunkivilinä ei ole varsinaisesti minulle se juttu, vaan pidän enemmän maaseudusta ja luonnosta. Täytyy toki sanoa, että tässä suhteessa kotikaupunkini Helsinki ei ole mikään oikea suurkaupunki, joten siihen nuppi ei samalla tavalla hajoa.

Suuntasimme päivän pituiselle risteilylle Kochin takavesiin ja jokiin. Kyseessä oli turisteja varten kehitelty kellunta moottorittomalla ”venetalolla”, jota kaksi paikallista veijaria työnteli bambukepeillä eteenpäin.

Näimme käärmeitä, kaloja, liskoja ja jos jonkinmoisia elukoita.  Matkalla pysähdeltiin paikallisiin nyrkkipajoihin katsomaan, miten simpukankuoret muutetaan kemikaaliksi lääketeollisuuden käyttöön ja kuinka kookospähkinän kuiduista punotaan köyttä. Myöhemmin matkalla saatoin torkahtaa päiväunille joen kevyessä ja hiljaisessa keinutuksessa.

Matkaseurue koostui länsimaalaisista turisteista ja olikin erittäin mukava pitkästä aikaa jutella ihmisille, joiden kanssa on edes suurinpiirtein samasta kulttuuripiiristä. Paras asia kaikessa matkustamisessa on löytää uusia ihmisiä ja ystäviä, mutta intialaisten kanssa se on perin vaikeaa. Nepalissa oli paljon helpompaa ja tähän maahan verrattuna Euroopassa tulee uusia ystäviä aivan itsestään.

Samalla tuli taas todettua maailman pienuus: erään itävaltalaisen matkaajan vanhemmat sattuvat tuntemaan oman itävaltalaisen ystäväni vanhemmat ja heidän viinitilansa.

Mukana oli myös naisia! Krista olisikin varmasti iloinen, että leukaani rumentava fränti on jo niin hirvittävän näköinen, että ulkonäköni on tavallistakin luotansatyöntävämpi. Illalliskutsuja ei tälle mörölle paljon satele.

Kun nyt kuitenkin monen päivän jälkeen pääsin ihan oikeasti juttelemaan naispuoliselle henkilölle, päädyin pohtimaan naisten asemaa täällä Intiassa.

Pohdintaa naisista

Keralassa on intialaiseen tasoon nähden huomattava määrä kristittyjä ja myös Kochin-majatalomme pitäjä kuuluu tähän porukkaan. Olen nähnyt miehen puuhastelevan jotakin pihalla, mutta nainen hoitaa raha-asiat ja palvelemisen. Tämä on hyvin harvinaista, ja selittynee perheen uskontaustalla.

Erään asian voi todeta ilman taustatutkimusta ja pelkillä näköhavainnoilla: Intiassa naisen paikka on kotona. Iltaisin kaupunkien katuja kansoittavat miehet, joista 20 % harjoittaa jotakin ammattia, osa asioi näiden luona ja vähintään puolet vain hengaa ja tyhjäntoimittaa.

Sen ymmärtää: kun ei ole rahaa, mutta loputtomasti aikaa, se aika käytetään notkumiseen.

Vaan naiset eivät notku. Kulttuuri määrittää järjestelyn selvästi: muiden ei tule naisille puhua, eikä oikein heitä katsoakaan. Naisia ravintolasta ei löydy, paitsi joissakin suurkaupungeissa – ja silloinkin he ovat aina miesseurueessa.

Länsimaalaiselle miehelle tämä naiskontaktin puute käy pidemmän päälle ahdistavaksi. Viime reissulla olin puhumatta naisille kahden viikon ajan, ja aloin ymmärtää, että ihminen on tehty mieltymään keskusteluista vastakkaisen sukupuolen kanssa. Selvennettäköön, että asialla ei missään nimessä ole tekemistä minkään taka-ajatusten kanssa.

Vastustan Suomessa ns. positiivista syrjintää ja naiskiintiöitä henkeen ja vereen, mutta tällaisessa maassa tilanne on tyystin toinen.

Asia onkin toki jo muuttumassa: valtion viroissa naisia näkee täällä varsin paljon, poliisissa suorastaan erityisen paljon. Tämä on kaikki käytössä olevien kiintiöiden ja positiivisen syrjinnän ansioita. Ymmärrän, että tässä maassa ei ilman tällaisia toimia naisia saada ikinä pois synnytyskoneen asemastaan.

Mutta ei se kyllä liity mitenkään siihen, että kotimaassamme, jossa valtaosa korkeakouluopiskelijoista on naisia, puuhataan yksityisiin yrityksiinkin jo naiskiintiöitä.

Venetalo Intiassa

Veneemme oli oikeastaan iso liikkuva venetalo. Vastaavia oli tarjolla yömajoituksellakin.

Intilainen soutaja

Laitoksen lykkiinen eteenpäin kysyi voimia, mutta työntömies ei valittanut.

Kalsiumin valmistusta

Pienessä nyrkkipajassa valmistettiin kalsiumia simpukankuorista kemiallista reaktiota hyväksikäyttäen. Kilohinta voi vähän nousta ennen apteekin hyllyä.

Intian takavesiä

Sisämaassa olevat joki- ja vesialueet huikaisivat kauneudellaan ja puhtaudellaan. Olin otettu!

30.11.2014 0