Jarmo Keto vaalityössä

Kuntavaaleista ja tulevaisuudesta

Kuntavaaleista on vierähtänyt jo kohta parin viikon verran, ja vietin vaalien jälkeen pidemmän viikon Lapin metsissä koettelemuksista toipuen. Nyt on aika katsoa tulokseen ja pohtia vähän tulevaisuutta.

Nämä kuntavaalit olivat minulle jo kolmas mahdollisuus itseni äänestämiseen. Vuoden 2012 kuntavaalit ja välissä käydyt eduskuntavaalit olivat jo ottaneet pahimman noviisikuoren pois, ja vaaleihin pystyi suhtautumaan hieman vähemmän panikoiden.

Henkilökohtainen tulokseni näissä vaaleissa oli 65 ääntä, mikä on miltei puolet vähemmän kuin vuoden 2012 koitoksessa.

Onko se hyvin vai huonosti? Sitä on vaikea sanoa. Tulokseen varmastikin vaikutti puolueen yleisen tuloksen tippuminen, kuin myös erittäin kovatasoinen lista, jossa minua tuntemattomat äänestäjät helposti ohjautuivat äänestämään tunnetumpia ehdokkaita. Orpoja satunnaisääniä ei siis juuri ollut kaupan. Ainoastaan omistautuneita.

Omalta osaltani en enää suhtaudu mihinkään äänimäärään pettymyksellä. Järjestelmämme on sellainen, että jokaisella ihmisellä on käytössään vain yksi ääni, jonka voi antaa parhaalle ehdokkaalle. Ei ole puolikkaita ääniä tai kolmen parhaan ehdokkaan listaa. On vain yksi ääni, ja tämäkin tulos tarkoittaa, että 65 ihmistä koki, että juuri minä olisin niistä yli tuhannesta ehdokkaasta kaikkein paras. Samaan tilaan asetettuna tämäkin joukko on melkoisen suuri.

Jokainen saatu ääni luo velvoitteen jatkaa toimintaa, ja jokaisesta olen aidosti kiitollinen. Kun luottamus on saatu, sitä pitää käyttää niin tehokkaasti kuin ikinä voi. Tällä tavalla politiikassa toimiminen on itseään ruokkiva kierre, josta ei pääse pois: kun nyt olet saanut luottamuksen yhdeltäkin, syntyy moraalinen velvoite jatkaa eteenpäin. Se, pääsitkö läpi vai et, ei yksittäiselle äänestäjälle ole merkityksellistä. Merkityksellistä on se, että luottamus on annettu, ja sitä on käytettävä.

Olen usein teroittanut, että politiikka ei suinkaan tarkoita pelkästään istumista valtuustossa, vaan Helsingin kokoisessa kaupungissa on tarjolla lukuisia muitakin luottamuspaikkoja, jotka jaetaan ehdokkaiden kesken. On tehtäviä Helsingin Energian hallituksessa, kaupunginorkesterissa, käräjäoikeudessa ja vaikka missä. Nyt ryhmät käyvät neuvottelujaan näistä luottamuspaikoista, ja muutaman viikon päästä selviää, minkälaiset tehtävät minulle aukeavat.

Käynnissä oleviin neuvotteluihin minulla tietysti on tavoitteeni, mutta ymmärrettävästi neuvotteluiden sisällöstä ei voi tässä vaiheessa paljon kertoa. Kunhan asiat selviävät, kirjoitan varmasti saamistani tehtävistä ja niistä tavoitteista, joita tulen tehtävissä ajamaan.

Äänet eivät siis menneet hukkaan. Jokainen ääni paransi asemiani näissä neuvotteluissa. Kiitos vielä siitä.

Analyysia puolueen tuloksesta

Useat puoluekollegat ovat jo analysoineet koko puolueen tulosta varsin ansiokkaasti. Kärkeen voidaan nostaa puheenjohtajaehdokas Jussi Halla-ahon analyysi, jossa todetaan hyvin, että on oleellista huomioida ne ehdokkaat, joiden äänimäärät kasvoivat. Perinteisen, soinilaisen yhteistyölinjan ehdokkaiden äänet laskivat, siinä missä näkyvästi maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden tulokset paranivat.

Helsingissä tulokseemme vaikutti aivan kiistatta pormestarivaaliasetelma, joka saattoi saada monet kannattajamme kääntymään Kokoomuksen kelkkaan aivan siltä varalta, että Sinnemäki ei vain voittaisi pormestarin tehtävää itselleen. Ilmiö on tuttu Väyryselle monesta presidentinvaalista.

Totuuden nimessä on todettava, että valtuustoryhmämme toiminta Helsingissä on ollut viimeiset 4,5 vuotta juuri niin huonoa, millaisena se on julkisuuteen näyttäytynyt. Olen saanut nuorten piirin puheenjohtajana ja myöhemmin piirisihteerinä seurata työskentelyä hyvin läheltä. Havaitsin, että Halla-ahon lähtö Brysseliin poisti ryhmästä tärkeän koossa pitävän lenkin ja auktoriteetin.

Minä olen saanut kosketukseni Jussiin juuri kunnallispolitiikan kautta – ja yllättäen juuri muista kysymyksistä kuin maahanmuutosta. Minulle piirtyi kuva taitavasta ja analyyttisesta yleispoliitikosta, joka osasi asettaa kysymykset hyvin tärkeysjärjestykseen ja pitää hajainaista ryhmää taitavasti kasassa jo pelkästään tekemällä niin perusteltuja ehdotuksia, ettei niille oikein voinut vastaan väittää.

Kun valtuustoryhmämme toiminta kerran oli niin huonoa, on ymmärrettävää ja oikeudenmukaista, että tuloskin heikkeni. Uskon ja tiedän kuitenkin, että uusi valtuustoryhmämme on niin paljon laadukkaampi, että se kykynee kuudella henkilöllä varmasti toimimaan paljon vaikutusvaltaisemmin, mitä vanha ryhmä kykeni kahdeksalla.

Pääsemme nyt lopulta lunastamaan sloganimme myös täällä Helsingissä. Perussuomalaisia äänestämällä saa sitä, mitä tilaa. Odotan hyvin paljon yhteistyötä tämän uuden ryhmän kanssa.

Uusia tuulia omassa elämässä

Politiikan ulkopuolella on tapahtunut myös. Siirsin perustamani G-Worksin viestikapulan uusiin käsiin, kun myyntijohtajamme peri tehtäväni toimitusjohtajana. Autan yhtiötä jonkin aikaa toimintojen siirrossa – olenhan yhtiön perustajana jollakin tavalla moraalisesti vastuussa jokaisen työntekijän toimeentulosta. Ei mene kuitenkaan kauaakaan, kun tulee aika etsiä elämässä uusia haasteita.

Saa nähdä, mitä ne sitten ovat.

21.04.2017 0