Maailman saastunein kaupunki

Delhi on hirveä paikka. Sille vetää ahdistavuudessa vertoja kenties vain Agra, jossa kuvissa kaunis Taj Mahal kietoutuu savusumuun. Mitä ensimmäinen päivä toi tullessaan?

Huonosti nukutun matkan jälkeen katson hieman hermostuneena sivutiskille osoittavaa infotaulua. ”Visa on arrival” – siinä sanotaan. Siis lentokenttäviisumi, jonka voi hakea vasta paikan päällä. Kyltissä on yksitoista maata: Singapore, Australia, Japani…. ja yksi ainoa Euroopan maa: Suomi.

Marssin tiskille mukanani riittävä määrä US Dollareita sekä suurlähetystön sivuilla ilmoitetut asiakirjat. Väsähtänyt virkailija ojentaa minulle lomakkeen, joka on byrokratiassaan moninainen:

Vanhempien tyttönimet, syntymäkaupungit, työpaikat, edelliset vierailut, Intian-kontaktin tiedot, hotellivarauksen tiedot…

Tuskastun hetkeksi, mutta sitten muistan, miten Intiaa pelataan:

Tässä maassa rakastetaan byrokratiaa, leimoja, lomakkeita ja papereita. Täpötäydestä junasta voikin saada ostettua lipun, jos esittää virkailijalle vaikkapa käyntikortin tai minkä tahansa suomenkielisen, virallisen näköisen paperin.

Niinpä täyttelen asiallisen ja virallisen näköisillä vastauksilla hotellivarausten tiedot ja monet muut tiedot, joihin minulla ei oikeasti ole vastausta.

Leima tippuu paperiin. Olen sisällä.

Delhi on vaikea

Ensimmäinen asia lentokentältä poistuessa on varautua heti poistumistiellä väijyvään korppikotkien armeijaan: helppoheikit ja ihan oikeat rosvotkin ovat haukkana kimpussa, kun länsimaalainen astelee reppu selässä ulos terminaalista. Joukossa on toki rehellisiäkin ihmisiä, vaikkapa ihan tavallisia taksikuskeja, mutta peli on armotonta: mitä agressiivisempi olet, sen todennäköisemmin juuri sinä saat osasi rahakkaasta turistista, jolta voi nyhtää hilloa mitä moninaisimmin keinoin.

Lähtökohtaisesti kaikkea näissä paikoissa sanottua pitää epäillä: on olevinaan juhlapyhät ja hotellit muka täynnä, lentokenttämetro mukamas rikki ja bussit muka lakossa. Kaikki on kuultu. Yleensä marssimmekin liikennekeskittymien purkupaikoilta reilusti kauemmas ja otamme taksin tai riksan, joka ei itse ole aloitteellinen. Jo lähtöhinnassa voi olla viisinkertainen ero.

Delhin liikenne on hidasta ja autot ajavat uskomattoman lähellä toisiaan. Kaikki niistä ovat myös enemmän tai vähemmän kolhuilla ja onkin huvittavaa nähdä liikenteessä myös pelleistä runnottuja luksusautoja.

Paraatipaikkoja lukuunottamatta kaikkialla on myös erittäin likaista ja ahdasta. Lisäksi Delhi haisee. Tämä kaupunki onkin aisteille melkolailla kokolaatuinen elämys ja laajaan henkilökohtaiseen tilaan tottuneelle suomalaisella hankala purtava.

Päätimme päästää itsemme helpolla ja ottaa hallituksen turisti-infosta auton sekä kuljettajan päiväksi. Sama kuljettaja myös vie meidät takaisin lentokentälle seuraavana päivänä, jolloin jatkamme heti matkaamme etelä-Intiaan.

Ratkaisu oli hermojen kannalta onnistunut. Pengoimme viime reissulla Delhin kujia, busseja ja metroja jo riittämiin, emmekä tällä kertaa varsinaisesti tulleet katsomaan tätä kaupunkia.

Delhi tahtoo pesulle

Myöhemmin sain käsiini päivän numeron englanninkielisestä Times of Delhi-lehdestä. Sen uutisointi vaikutti teekkaripilalta:

  • Delhissä kielletään yli 15-vuotta vanhat ajoneuvot.
  • Jätteiden ja roskien polttoa aletaan valvoa entistä tiukemmin.

Ja kaikkein paras:

  • Turistien koskettelu tehdään laittomaksi.

Tuolle viimeiselle jo nauroin. Jokainen taksikuski tahtoo aina laskea kättä polvelle puhuessaan ja vihoviimeisetkin helppoheikit ovat aina ensimmäisenä räpeltämässä olkapäätä ”excuse me my friend”-maneereillaan.

Ensialkuun niille tuntuu pahalta ärähtää hindiksi ”challo!” [häivy, mene], mutta nopeasti siihenkin tottuu.

Siltikin tämä kaikki kertoo, että Delhi yrittää tosissaan siistiä kasvojaan. Se on kuitenkin vaikeaa: kaupunki on valtava ja pelkästään sen autokanta on suurempi kuin Mumbaissa ja Chennaissa yhteensä. Sijainti sisämaassa ei helpota savusumua vastaan taistelua lainkaan ja onkin sanottu, että päivä Delhissä vastaa keuhkoille tupakka-askin sauhuttelua. Se on helppo uskoa.

Tämä päivä Delhissä oli kuitenkin helpompi kuin yksikään aiemmistani. Savusumua oli varsin vähän, kaupunki oli hieman siistiytynyt kahden vuoden takaisesta ja vanhat travellauskikat muisti yllättävän nopeasti.

Ja onhan Delhi kaikesta huolimatta upeiden monumenttien ja kulttuurin kaupunki. Se näyttää toisinaan myös kauniita puoliaan, kuten tässä kuvassa:

kivadelhi

28.11.2014 0