Meilläkin kävi työsuojelija!

Yrityksessäni kävi jotakin ajastaikaa sitten työsuojelutarkastaja. Olimme silloin vielä pieniä ja kasvavia, mutta homma meinasi kertaheitolla kaatua siihen. En ole ollut yhtään iloinen huomatessani, että myös muilla on ollut samanlaisia murheita. Tässä meidän tarinamme.

Joitakin kuukausia takaperin törmäsin paljon julkisuutta saaneeseen Työsuojelun kautta Suomi nousuun -blogikirjoitukseen. Kirjoituksessa yrittäjä kertoo, miten työsuojelutarkastaja simputti heitä. Tänään KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera jatkoi Facebookissa tarinalla torikauppiaasta, jolta vaadittiin kesätyöntekijöille ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa.

Aika normaalia settiä. Valitettavasti. Minullakin on oma tarinani.

Tervetuloa!

Työllistimme aikanaan yrityksessäni ensimmäistä kesätyöntekijää. Homma sujui tosi sujuvasti ja työntekijän kanssa oltiin tehty joustava sopimus, joka sopi meille molemmille mukavasti. Ei mitään riistoa, mutta ei mitään pilkutarkkaa työehtosopimuksen niiraustakaan.

Kas, minusta kun työssä on ensisijaisesti kyse sopimisesta: toinen haluaa tehdä töitä ja toinen tarjota. Sitten sovitaan ehdoista. Matalapalkka-aloilla hommassa on omat mutkansa, mutta meidän alallamme taitaville tekijöille on niin paljon töitä, että työntekijöitä on yksinkertaisesti pakko kohdella hyvin. Muuten ne lähtevät pikavauhtia.

Saimme noin kuukauden työsuhteen jälkeen työsuojelutarkastajalta ilmoituksen pistotarkastuksesta. Olin aiemmissa yrityksissäni asioinut monenlaisten viranomaisten, jopa verotarkastajien kanssa. Nämä kokemukset olivat olleet hyviä, joten suhtauduin tähänkin avoimesti.

Järjestin luonnollisesti olosuhteet tarkastukselle ja ainoan työntekijämmekin ”työntekijöiden edustajaksi”, vaikka jo puhelimessa naureskelin tarkastajalle, että vähän hassu muodollisuushan tämä on, kun meillä on töissä vain yksi kesätyöntekijä ja loput ovat omistajia.

Ei ollut hassu muodollisuus. Eikä siinä ollut tarkastajan mielestä mitään hauskaa.

Hommat kuntoon tai lappu luukulle

Tarkastuksen päivä koitti. Oli kahvia ja pullaa, mukana työntekijämme sekä hallintomapit. Olin tarkastuksen alussa oikein hyväntuulinen sillä lähtökohtani oli, että tällä alalla tällaisessa pienessä yrityksessä mitään huomautettavaa ei ole. Varsinkin, kun työntekijäkin viihtyi niin hyvin. Se ainoa.

Katsottiin työsopimukset, paperit ja työaikakirjanpidot.

Homma ei mennytkään ihan niin kuin olin odottanut. Vaatimuslista oli pitkä: työraporttiin pitää merkitä ylityö eri sarakkeeseen, työvuorosuunnitelmat pitää olla, neljän tunnin liukuma ei käy. Ei, vaikka työntekijä sen sinne halusi. Työterveyshuolto pitää hankkia, työtiloista piti tehdä vaarojen kartoitus, mielellään ammattilaisella.

Työntekijä kummasteli ja vähätteli hieman. Hänhän oli ainoa, eikä hän omasta mielestään tarvinnut mitään suojelua.

Se ei ollut sopivaa. Tarkastaja löi vastakkainasettelu -vaihteen päälle: ajatko oikeuksiasi, vaaditko sitä ja tätä? Onko sinulla jalkarahi? Sinulla on oikeus jalkarahiin! Teidän TULEE olla napit vastakkain ja te ette SAA puhaltaa yhteen hiileen.

Lista tuntui murskaavalta yrityksessä, joka oli vasta palkannut ensimmäisen oikean työntekijän ja sai taistella hoitaakseen tämän palkkakulut, jotka olivat yli tuplasti suuremmat kuin omani.

Menin varsin alakuloiseksi ja murehdin syntyviä kuluja ja työmäärää. Ajattelin ääneen, että kasvusuunnitelmat voinee laittaa jäihin eikä tässä ole mitään järkeä. Pohdin, että täytyy varmasti arvioida tätä yrittäjyyttä uudelleen – tai ainakin ihmisten palkkaamista.

Tarkastaja katsoi minua nenän vartta pitkin aivan, kuin hän hän eläisi ihan toisessa maailmassa. Minun yritykseni tai se, palkkaako se ihmisiä vai ei, eivät koskettaneet häntä tippaakaan. Se ei ollut hänen edustamansa organisaation tarkoitus, sillä valtiolla on eri virkamiehet kannustamassa yrittäjyyteen ja tukemassa sitä.

Armoa ei herunut.

Työterveyshuolto

Kun niskassa oli keskeyttämiskielto, niin ei siinä paljon auttanut muu kuin alkaa järjestää asioita. Oli hassua, miten näinkin pitkään ja tällä koulutuksella oli voinut olla tietämättä esimerkiksi, mitä työterveyshuolto tarkoittaa ja kuinka haudanvakavan pakollinen se on. Sellainen sitten hommattiin.

Se prosessi oli mukava, koska me olimme maksajia. Ja vain virallisesti hyväksytyt ™ työterveyshoitajat saivat meitä tässä asiassa auttaa.

Mitä työterveyshuolto sitten tarkoitti?

Se ei tarkoita hoitoa, vaan se tarkoittaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Käytännössä kyse on työterveystarkastuksista, joissa todetaan työntekijöille, että he syövät tai juovat vähän liikaa. Tai oikeastaan niitä ei edes tarvitse tehdä: työterveyshoitajan näkemys oli, että hänelle on se ja sama käykö tarkastuksissa ketään, kunhan maksamme kiltisti kuukausimaksua.

Ja talossa kävi myös virallisesti hyväksytty ™ ammattilainen kartoittamassa työpaikan vaarat. Siis käytännössä toteamassa, että sammutin olisi hyvä olla (vaikka katossa on sprinklerit) ja ettei täällä nyt oikeastaan mitään vaaroja ole, mutta pulla on hyvää.

Viralliset asiakirjat ™ tulivat ja tarkastaja saatiin pois niskasta. Lasku tuli myös.

Ja niitä tulee edelleen. Pelkästään siitä, että viralliset ammattilaiset ™ ovat olemassa, vaikka emme heidän palveluja käyttäisikään.

Päihdeohjelma

Oikeastaan koko homman tolkku tiivistyi vasta pitkän aikaa tarkastuksen jälkeen, kun käsittelimme aamupalaverissa työpaikan päihdeohjelmaa.

Kas, KELA maksaa osan työterveyshuollon kuluista takaisin. Se osuus on vähän suurempi, jos virallisilta ammattilaisilta ™ on ostettu muutama lippulappunen enemmän. Näin siis meidänkin virallinen hoitajamme ™ toimitti meille mm. päihdeohjelman, maksusta. Ohjelma oli viisisivuinen selittely siitä, miten työntekijöiden päihdeongelmiin puututaan ajoissa.

”Muutatte sieltä firman nimen otsikosta ja esittelette henkilöstölle. Sitten laitatte mappiin”

No tehtiin työtä käskettyä.

Henkilöstö aina kujeilee. Pian ohjelman paikan olikin jo ottanut hieman toisenlainen näkemys työpaikan ”päihdeohjelmasta”:

Ma: Olutta
Ti: Olutta
Ke: Olutta
To: Viskiä
Pe: Umpitunneli

Niinpä niin…

Miksi tämä kaikki?

Nyt kaikki nämä velvoitteet on toistaiseksi hoidettu. Tosin lisää on tulossa: Aivan äskettäin Kokoomusjohtoisen hallituksen aikaansaannoksena lakiin saatiin jälleen yksi ylimääräinen pakollinen selvitys, joka varmaan lankeaa pian meidänkin tehtäväksemme.

Työsuojelutoimella tuntuu olevan selvä trendi, joka myös aiemmista blogikirjoituksista oli huomattavissa: pieniin yrityksiin kylvetään eripuraa, vaaditaan asioita ilman suhteellisuudentajua eikä hetkeäkään kyseenalaisteta, onko missään mitään järkeä. On vain lakikirja ja säännöstö. Velvoitteet ja selvitykset. Ja viralliset toimijat ™ joiden ainoa tehtävä on lähettää lasku.

En voi ymmärtää, miksi valtio toisella kädellä sanoo tukevansa yrittäjyyttä ja toisella tekee tällaista.

Vahtera sanoi hyvin: viranomaiset voivat keksiä vaikka mitä älytöntä. Yrittäjä ei voi, koska kaikki maksaa. Tämä episodi maksoi meille euroina noin tonnin verran ja työaikana varmaankin toisen mokoman. Se maksaa edelleen, enkä ymmärrä mitä konkreettista olemme hyötyneet vaikkapa siitä, että meillä on työaikataulukoissa ylimääräinen sarake.