Minusta on hyvää vauhtia tulossa rasisti

Turvapaikanhakijatilanteen liian aktiivinen seuraaminen ja jokapäiväinen kulkeminen Itäkeskuksen metroaseman läpi muuttaa ihmistä. Alan tunnistaa, että minun on jatkuvasti vaikeampi suhtautua neutraalisti irakilaisen, afganistanilaisen tai somalin näköisiin ihmisiin. Miten nyt näin?

Vasta lauantaina 550-linjan bussipysäkillä irakilaisen näköinen mies pysäytti minut ja tiedusteli keinoja päästä Keravalle. Tykkään neuvoa ihmisiä ja olla avuksi, joten enemmän kuin mielelläni matkustin herran kanssa Tuusulanväylälle ja ohjasin hänet oikeaan bussiin. Kaveri vaikutti oikein mukavalta, ja kiittelikin ihan auliisti. En välittänyt kysellä tyypin taustoista sen enempää; ihminen otetaan vastaan ihmisenä.

Tänään kuljin samaisella bussilla Itäkeskuksen metroaseman läpi keskustaan. Alue on rauhaton yhtä lailla maahanmuuttajista kuin kantasuomalaisistakin, mutta tällä kertaa otti taas tavallista enemmän hermoon. Minusta on alkanut tuntua, että saan kuunnella suomalaiseen korvaani rumalta kuulostavaa vierasta kieltä aivan liian kovalla äänellä ja aivan jokaisella bussimatkalla. Olen kulkenut reittiä niin pitkään ja olen melko varma, että nämä kohtaamiset olivat ennen satunnaisia.

Itse asiassa minusta ei tunnu ollenkaan mukavalta katsella näitä ihmisiä ja kuunnella heidän ääntään, vaan se ahdisti. Jos lukioaikoihin halal-lihakaupat olivat lähinnä hassuja, ne ovat nyt painajaismaisen ahdistavia.

Minua nyt selvästi ahdistaa se, mitä Suomessa ja Euroopassa tapahtuu. Olen huolissani maastani ja kulttuuristani, ja se ahdistus purkautuu näihin ihmisiin. Lauantainen kohtaamiseni osoittaa, että en ole varmasti vielä toivoton ihmishirviö, mutta jotakin on nyt tapahtumassa.

Hallitsematon maahanmuutto johtaa yhteiskunnalliseen konfliktiin

En toki tunne ketään niistä ihmisistä, jotka minua ärsyttävät. Jos juttelisin heille, saattaisi ainakin osa osoittautua ihan kelvollisiksi tyypeiksi. Siltikin: vaikka en saisi heijastaa yhteiskunnallisia ongelmia yksilöihin, tunnun yhä enemmän tekevän niin.

Miksi niin käy? Suomi on muuttumassa tunnelmaltaan, hajultaan, ulkonäöltään ja ilmapiiriltään sellaiseksi, jollaiseksi en halua sen muuttuvan. Halal-lihakaupat, meuhkaus bussissa ja ne hiton uimahousut siellä saunan lauteilla edustavat sitä muutosta. Vaikka media kuinka sanoisi, että suvaitse nyt vain, niin minä en tahdo, jos se tuntuu pahalta. Ja kun alan kokea, että en voi estää tätä muutosta, alan kohdistaa pettymykseni siihen väestönosaan, joka muutoksen tuo tullessaan.

Annan esimerkin: vietnamilainen ihminen ei minun silmääni omituisesta ulkonäöstään huolimatta aiheuta itsessäni kuin pelkästään positiivisia ajatuksia, sillä mielenyhtymässäni hän on ahkera ja hyväkäytöksinen, edustaen yritteliäisyyttä ja kovaa työntekoa. Kaikkea sitä, mitä tahdon Suomessa nähdä.

Sikhejä – siis niitä turbaanipäitä – arvostan sitäkin enemmän, sillä minulle he edustavat sitä samaa yrittelijäisyyttä jota vietnamilaisetkin, ryyditettynä vielä hyvillä elämänarvoilla. Turbaanin näkeminen antaa minulle aina positiivisen ensivaikutelman.

Toisaalta taas somaliasta tuleva ihminen aiheuttaa minussa sitä vahvempia negatiivisia tuntemuksia, mitä ankeammaksi Itäkeskus muuttuu ja mitä useammalla bussimatkani korviini säristää. Mielenyhtymissäni hän edustaa minulle halal-lihakauppoja, kovaäänistä vierasta kieltä, toimettomana notkuvia miesjoukkoja ja kaikkea sitä, mitä en tahdo Suomessa nähdä. Hän edustaa sitä, koska toiset häntä muistuttavat ihmiset ovat minut opettaneet näin ajattelemaan.

Kun tulijamäärät kasvavat, Suomi muuttuu yhä vahvemmin, ja siinä samalla muutun minä. Rasistimmaksi.

Miksi edes pohdin tällaista asiaa? No siksi, etten kuvittele olevani sen parempi tai huonompi kuin kukaan muukaan. Uskon, että hyvin monet suomalaiset reagoivat, tuntevat ja kokevat samalla tavalla kuin minä, eivätkä he kaikki käsittele asiaa edes vertaa analysoiden, kuin itse teen. Minun on hirveän vaikea sanoa siihen mitään poikkipuoleista, koska olen aidosti sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse suvaita. Jos mikä tahansa poliittinen kysymys muuttaa yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan josta et pidä, saat vastustaa sitä.

Pelkään kuitenkin, että kun tämä monikulttuurisuskokeilu nyt kaikesta jeesjees-lobbauksesta huolimatta menee reisille, erityisesti vähävaraiset ihmiset katkeroituvat, kyynistyvät ja ehkä jopa radikalisoituvatkin. Se ei ole maahanmuuttajien vika, mutta maahanmuuttopolitiikan vika se on. Kärsimykset avokätisestä maahanmuuttopolitikasta saavatkin lopulta maksaa maahanmuuttajat itse.

Integroidu siinä nyt sitten, kun rajat ovat auki ja ihmiset purkavat siitä turhautumisensa sinuun, vaikka olisit parhaimmillaan syntynyt Suomessa ja käynyt ne ihan samat koulut kuin naapurin Jaskakin.

Pahimmillaan se Jaskakin alkaa purkaa turhautumistaan, vaikka oli vielä ala-asteella ihan hyvä tyyppi. Ihan niin kuin minäkin.