Ne eivät pidä minusta

Vääntö opiskelijakuntien politisoinnista jatkui tänään Haaga-Heliassa. Keskustelu polveili tuttuun tapaan ja paikalla oli myös tuttuja muista järjestöistä. Ymmärsin, että he eivät pidä minusta.

Sain pari viikkoa sitten aikaiseksi kiitettävää liikehdintää kirjoittamalla hieman kärkevään tyyliin ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien vaalien politisoitumisesta ja siitä, kuinka opiskelijakunnat itse aktiivisesti tätä kehitystä edistävät. Tai eivät opiskelijakunnat, vaan niiden politrukit.

Haaga-Helian opiskelijakunnan pääsihteeri Aku Aarva ojensi sovinnon kättä kutsumalla minut tänään koulussa pidettyyn paneelikeskusteluun, jonka teemana olikin meille osuvasti opiskelijakuntien politisoituminen hyötyineen ja haittoineen.

Paneelissa olivat mukana Kokoomuksen Daniel Lahti ja SDP:n Anette Karlsson. Juontohommissa hääräsi RKP:n Elin Blomqvist. Tämä kolmikko oli minun vastaväittäjäni koko paneelin ajan.

Mukana oli myös puolueettomampaa sakkia: SAMOKin hallituksen jäsen Noora Nousiainen ja Haaga-Helian kuuluisa ikiopiskelija Juho Karhumäki, joka kulki tässä paneelissa kanssani samaan suuntaan.

Tuo Karhumäki on muuten tyyppinä käsite. Kun myös ikiopiskelevat työkaverini joskus vuosia sitten menivät Haaga-Heliaan, he kertoivat tarinaa opiskelijasta, joka on tullut kouluun joskus 10 vuotta sitten ja sittemmin vain kiertänyt kaikki opiskelijatapahtumat.

Ehdin jo unohtaa tarinan, mutta kun tämä Karhumäki esiteltiin minulle tiesin heti, että samasta tyypistä on kyse. Elämäntapa tuokin.

Keskustelu

Itse keskustelu oli aika tyypillinen Jarmo vs muut poliitikot -vääntö, jollaisiin ehdin jo EU-vaalien aikaan tottua. Toistin niitä samoja asioita puoluepolitisointia vastaan, joita olen toistanut tähänkin saakka: puoluesidonnaisuus ei yksinkertaisesti tuo edunvalvontaan mitään lisäarvoa. Se päinvastoin kiinnittää huomion kaikkeen muuhun ja tuo listojen välille tarpeetonta vastakkainasettelua: edustajistossa ollaan napit vastakkain, koska samojen tyyppien kanssa ollaan sitä kunnanvaltuustossakin.

Daniel ja Anette kertoivat parhaansa mukaan näkemyksensä puoluesidonnaisuuksien tuomasta lisäarvosta:

Tulee parempia kontakteja. Helpompi pitää yhteyttä muihin päättäjiin. Saa hyvää poliittista kokemusta. Saa enemmän vaikutusvaltaa, kun on sekä kunnanvaltuustossa, että opiskelijakunnassa.

Onhan se kiva, että siitä on iloa niille, jotka tulevat valituksi, mutta listalta jäi tyystin puuttumaan se, mitä lisäarvoa politisoitumisesta on opiskelijalle.

Paneelista on luvattu videotaltiointi. Toivon mukaan saan sen tänne katseltavaksenne.

Olen usein yksin

Kun kuljen – yksin tai muiden järjestömme edustajien kanssa – tilaisuuteen, jossa on muita poliittisia nuorisojärjestöjä, me olemme aina erilaisia. Me olemme aina vähän yksin, vähän ulkopuolisia.

Meistä ei oikein pidetä. Kaiken päällä on poliittinen korrektius, mutta ihmiset eivät kättele meitä niin iloisesti kuin muita. He hymyilevät, mutta eivät ole iloisia näkemisestämme.

He ovat kireitä jopa kahden kesken. Tänäänkin oltiin:

Olisitte tekin hallituksessa, niin näkisitte että joskus pitää tehdä muutakin kuin valittaa.

Hymyilytti. Jokin heitä ärsyttää. Yleisössä istunut Krista sanoi, että jopa juontaja Elin näytti puheenvuorojeni aikana kiukkuisia ilmeitä. Se on hyvä.

Tämä kaikki on hyvä siksi, että niin kauan kun olemme muiden poliittisten nuorisojärjestöjen silmissä hieman hyljeksittyjä outolintuja, tiedämme varmaksi muutaman asian.

Tiedämme, että emme ole alkaneet miellyttää heitä, vaan olemme keskittyneet tavallisen ihmisen, kansalaisen tai opiskelijan asiaan.

Tiedämme myös, että emme ole uponneet mukaan poliittiseen piirileikkiin heidän kanssaan.

Niihin leikkeihin nimittäin ajautuu helposti huomaamattaan.

Kuva: Haaga-Helian opiskelijakunta HELGA