OTK, KTM ja liian seksikäs paitaansa

Olen esitellyt aiemmin blogissa useita PS-poliitikkoja. Monet ovat karismaattisia, älykkäitä, ahkeria ja oikeudentuntoisia, mutta oikeastaan vain harvasta voin käyttää sanaa ”älykkö”. Nuutti Hyttinen on herrasmies, joka kyseenalaisti sen, minkä piti olla ikuista ja korjaamatonta.

Perussuomalaisissa on monenlaista vipeltäjää – joskin toki niin on kaikissa puolueissa. Omassa porukassamme minua kiehtoo sen heterogeenisyys: samasta rivistä löytyy ihmisiä kaikenlaisilla taustoilla ja koulutuksilla. Persooniakin on ihan joka lähtöön, hyvässä ja pahassa.

Erityisen mielenkiintoisia ovat korkeasti korkeastikoulutetut tyypit. Sellaiset kuin Cambridgen Sakari Puisto ja OTK-KTM Nuutti Hyttinen, Helsingin ukkopiirin puheenjohtaja ja meidän nuortenpiirimme sihteeri.

Männistön ja Rätyn kampittaja

Moni meistä varmaan on saanut lukea kuluvalla viikolla uutista kuviosta, jossa Kokoomuksen Laura Räty ja Lasse Männistö yrittivät vaihtaa keskenään johtajapaikkoja ja samalla tienata toisilleen mukavat palkankorotukset.

Tiedän Männistön melko hyvin entuudestaan, sillä hänellä on tausta samalla alalla kuin minulla. Hän oli aikanaan kantava voima Bolder-nimisessä luovassa toimistossa, jota monet meidänkin putkassamme pitävät edelleen modernin suomalaisen digitoimiston esikuvana. Juorut kertovat, että koko laitos laitettiin kiinni juuri siksi, että Männistö nousi eduskuntaan vuonna 2011 ja porukasta katosi vetävä visionääri. Mene ja tiedä.

Arkadianmäellä Männistö kuitenkin sortui kikkailuun, josta syntyi melkoinen mediamylly. Rytinä päättyi vasta, kun Männistö heitti hanskat tiskiin ja ilmoitti perääntyvänsä aikeistaan.

Politiikassa tuollaisista aikeista peräännytään, jos käy ilmiselväksi, että suunnitelmat eivät ole onnistumassa. Tällöin pelastetaan kasvot ”vetäytymällä vapaaehtoisesti”, sillä toinen vaihtoehto olisi vielä kamalampi.

Hälinän keskiössä oli Kokoomuksen tapa vaihtaa korkeissa kaupungin johtoviroissa omaa väkeään siten, kun milloinkin sattuu sopimaan. Siis tämä ”maan tapa”, jossa erilaisia korkeapalkkaisia johtovirkoja jaetaan puolueiden kesken katsomatta lainkaan pätevyysvaatimuksiin.

Juuri Nuutti Hyttinen oli hän, joka laittoi lumipallon liikkeelle. Itselleen tarkkaavaisella tyylillä hän selvitti tämän vaihtokaupan taustoja ja kirjoitti siitä blogiinsa. Esimerkiksi Iltalehti osasi mainita lähteensä oikein.

Tyypillistä Nuuttia

Oikeastaan tämä tapaus oli Nuutti Hyttistä erittäin tyypillisimmillään. Hän tutkii asioiden taustoja veitsenterävästi ja löytää sellaisia yhteyksiä, jotka ovat paljastuessaan erittäin kiusallisia. Hän on jäsenenä kaupungin tarkastuslautakunnassa, enkä oikein parempaa henkilöä tehtävään voisi kuvitellakaan: tuo lautakunta kun nimenomaan tutkii kaupungin rahankäyttöä ja sen lainmukaisuutta.

Kaikenkaikkiaan aivan korvaamaton tyyppi. Ja lisäksi sopivasti nörtti ymmärtämään huumoriani, jos alan vaikkapa luetella vuorosanoja Aitoa menoa-klassikkopätkästä.

Nuutti myös kuuluu siihen porukkaan, joka on mukana aivan liian monessa asiassa.

Vielä poliittisista virkanimityksistä

En malta olematta pohtimatta omille kavereille jaettuja virkoja vielä kertaalleen.

Poliittisten virkanimitysten pahin ongelma on siinä, että ne ovat juurtuneet vanhojen puolueiden kulttuuriin niin vahvasti. Kun Juha Sipilä julisti Keskustan tahtovan luopua poliittisista virkanimityksistä hän ei tiennyt, mistä puhui. Keskustan puoluekoneista on uskomattoman vahva ja monet ovat liittyneet mukaan järjestelmään juuri siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden nousta politiikan kautta mukaviin virkoihin.

Vaikka Sipilä kuinka tahtoisi purkaa järjestelmän, hän ei oman puolueensa kautta siihen koskaan tule pystymään. Keskustan kenttä on vahva, ja aito puuttuminen poliittisiin virkanimityksiin saisi kentältä armottoman vastareaktion.

Siltikin: jos Rätyn ja Männistön tuolileikki oli estettävissä, voi ”maan tapa” todellakin olla jonain päivänä historiaa. Nuutin kaltaiset tyypit saattavat tähän pystyäkin.

04.09.2014 0