Kuntavaaleista on vierähtänyt jo kohta parin viikon verran, ja vietin vaalien jälkeen pidemmän viikon Lapin metsissä koettelemuksista toipuen. Nyt on aika katsoa tulokseen ja pohtia vähän tulevaisuutta.

Olen tehnyt jonkin verran rekrytointia. Työhaastattelun yleisin kysymys kuuluu perinteisesti otsikon mukaisella tavalla. Minunkin on syytä osata vastata tähän kysymykseen.

Taitava poliitikko kertoo mielipiteensä mahdollisimman ympäripyöreästi. Sauli Niinistö on niin tavattoman suosittu siksi, että muotoilee sanomisensa aina sillä tavoin, että mahdollisimman moni voi tulkita ne itselleen mieluisalla tavalla. Samalla tavoin Juha Sipilä kiiri eduskuntavaaleissa vaalivoittoon olemalla kaikesta mahdollisimman hiljaa.

Minä olen valinnut tien, jossa kerron näkemyksistä asiaan kuin asiaan hyvin avoimesti. Vastaavasti myös muutan mielipiteitäni keskustelujen perusteella hyvinkin usein. Tämä tapa ei toki ole kovin laskelmoitu, mutta haluan tuntea äänestäjäni ja käydä heidän kanssaan vuoropuhelua. Mielestäni laatu korvaa määrän. Taktiikka on vaaleissa varmasti pettämätön.

Puolueen jäsenasiat ovat jälleen julkisuudessa. Tampereen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Terhi Kiemunki sai puolueesta lähtöpassit vuoden 2015 matkalaskuihin liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Matkalaskuista ei nyt kuitenkaan ehkä kannata puhua. Sen sijaan kiinnittäisin huomiota oman puolueemme jäsenpolitiikan ennustettavuuteen sekä suosittuun peliin nimeltä rasistipallo.

Törmäsin tänään kotimatkalla julisteeseen, joka muistutti teemasta, joka kuulemma on vaiettu kuoliaaksi: on aika panna loppu julkisissa kulkuneuvoissa tapahtuvalle syrjinnälle! Muistin taas, miten kypsyin nuivaksi ja ihmettelen, mikseivät vanhat puolueet sitä vieläkään tajua.

Opetushallitus siunasi tälle keväälle hankkeen, jossa jokaiselle 9-luokkalaiselle jaetaan Chimamanda Ngozi Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Perussuomalaisten Nuorten mielestä ei pitäisi, ja päätimme tehdä asialle jotain.

Minun ja Mari Rantasen yhdessä raapustama, edellinen julkaisu käsitteli Tasa-arvoasian neuvottelukunta TANEa. Tuon kirjoituksen tarkoitus oli luonnollisesti lisätä ihmisten tietoisuutta siitä, minkälaisen keskustelukerhon ylläpitoon yhteisiä varoja käytetään. Kirjoituksemme huomattiin, ja olomme tehtiin epämukavaksi.