Perussuomalaiset Jäsenrekisteri

Perussuomalaiset kaipaavat kunnollista jäsenrekisteriä

Puolueet ovat yhdistyksiä siinä missä koira- ja postimerkkikerhotkin. Samalla tavalla niissä on yhdistyshallintoon liittyviä kehityskohteita. Yksi Perussuomalaisten keskeisistä kehityskohteista on niinkin arkinen työkalu kuin jäsenrekisteri.

Poliittiset blogit ovat yleensä tarkoitettu poliittisten asioiden käsittelyyn, ja yhdistystoiminnan kehittämiseen liittyvät avaukset kannattaa tehdä jossain muualla. Yhdistysten sisäiset asiat kun eivät äänestäjiä kiinnosta, eikä julkisuuteen nyt muutoinkaan kannata hirveästi omista kehityskohteista huudella.

Puolue kokoontuu kuitenkin kesäkuussa puoluekokoukseen Jyväskylään. Näin puoluekokouksen alla voinee siis hieman poiketa yleisistä periaatteista ja puhua hieman sisäisistäkin asioista – ainakin jos ulostuloissa pyrkii rakentavuuteen. Tämä puheenvuoro liippaa läheltä tulevan puoluesihteerin rootelia ja toivoisinkin, että puheenvuoroni päättyisi ehdokkaiden pohdittavaksi.

Olen nyt yrityselämän päätettyäni vieraillut useiden yhdistysten kevätkokouksissa. Olen pitänyt Helsingin piirissä useita erilaisia hattuja ja tunnen toiminnan tässä päässä äärimmäisen hyvin, mutta on mielenkiintoista saada tuntumaa kentän toimintaan myös muualla. Samalla on voinut heitellä ilmoille niitä kehitysajatuksia, joihin olemme Helsingin piirissä törmänneet.

Puolueen perusinfrassa on monella tasolla korjattavaa. Perussuomalaisten kasvu on ollut hirveän nopeaa, ja hyppy parin prosentin puolueesta suurten puolueiden joukkoon ei ole ollut helppo. Muut ovat voineet rakentaa alustaansa vuosikymmeniä, me olemme olleet jatkuvasti takamatkalla. Toisaalta tämä uusi asetelma on mahdollistanut joissakin tapauksissa myös asioiden tekemisen uudella tavalla.

Yksi selkeä kehityskohta meillä on niinkin arkinen asia kuin jäsenrekisteri. Puolue ylläpitää omaansa ja paikallisyhdistykset omiaan. Tämä aiheuttaa haasteita, jotka ovat varmasti tuttuja jokaisen yhdistyksen sihteerille. Tiedot eivät välity päällekäisestä rekisteristä toiseen ja niin puolue kuin yhdistykset keräävät kumpikin jäsenmaksuja omalla tahollaan.

Myös rekisterien pitotavat ovat yhdistyksissä vaihtelevia. Törmäsinpä kerran rekisteriin, joka oli toteutettu USB-muistitikulle, jonka päällä luki teksti ”ei saa kopioida”. Tämä onkin varmasti hyvä ratkaisu, sillä USB-tikuthan eivät tunnetusti koskaan tuhoudu tai katoa.

Siellä missä on epäselkeyttä, on myös siemeniä riitelylle.

Miksi tämä on niin vaikeaa?

Perussuomalaisten yhdistysrakenne toimii karkeasti niin, että puolue ei kontrolloi paikallisyhdistyksiä suoraan, vaan välissä ovat piirit. Edelleen jäsenet voivat olla puolueen jäseniä olematta kuitenkaan jäseniä paikallisyhdistyksissä. Toisin päin järjestely ei periaatteessa ole mahdollinen, mutta huonosti kulkevan tiedon vuoksi näitäkin tapauksia varmasti löytyy.

Rakenne on toki haastava, mutta ei ylitsepääsemätön. Vastaavanlaiset ongelmat on  ratkaistu monissa muissa liittotason järjestöissä jo moneen kertaan. Kummaksunkin, miksi toimivia malleja ei ole kopioitu puolueen käyttöön, vaikka valmiita ratkaisuita ja niitä tarjoavia yrityksiä on markkinoilla hyvinkin paljon.

Rekisterikokonaisuus voidaan ratkoa niin, että puolueen rekisteri on ylärekisteri, jossa on sitten alarekistereinä paikallisyhdistysten rekistereitä. Jäsen sitten kuuluu näihin alarekistereihin tai on kuulumatta. Paikallisyhdistyksen päättäjät saisivat käyttöoikeudet omaan rekisteriinsä, mutta eivät muualle.

Tällaisella ratkaisulla:

  • Jäsenmaksut voidaan kerätä yhdellä laskulla. Puolue tilittää yhdistyksen osuuden yhdistykselle, eikä jäsenen tarvitse miettiä, onko molemmat maksut tullut hoidettua.
  • Jäsentietojen muutokset saadaan välittymään suoraan myös paikallisyhdistyksen tietoon.
  • Pois muuttaneet ja eronneet jäsenet saadaan suoraan paikallisyhdistyksen tietoon.
  • Kaikenlaiset epäselvyydet vähenevät.

Puoluetoimiston kannattaa olla suurissa asioissa suuri ja pienissä pieni. Toimivien jäsenrekisteripalveluiden tarjoaminen olisi asia, jossa puoluetoimiston kannattaisi olla suuri.