Pimeyden liepeillä

Vointi oli hieman parempi aamulla, mutta ei edelleenkään mikään täysin pelikuntoinen. Sain hoidettua vähän töitä sähköpostin äärestä ja pakattua Brysselin-matkaa varten. Loppuun saakka kävin tiukkaa pohdintaa: mennäkö vai eikö mennä. Voi, päätin lähteä kuitenkin, ja se ei tunnu hyvältä.

saabryssel

Rakastan matkustamista valtavasti. Reppumatkat, rantalomamatkat ja pönötysmatkat – miten vain, kaikki miellyttää minua. En ole koskaan käynyt Brysselissä ja siksikin Euroopan Unionin tarjoama tutustumismatka houkutteli todella paljon. Tein harkintaani lähdöstä aivan viime tippaan saakka, sillä ei matkalle olisi ketään muutakaan enää tällä aikataululla saanut vaihdettua. Lopulta päätin lähteä. Säätiedotus vaikutti valintaan.

<— Seballe css-fiksattavaa!

Kentälle ja turvatarkastuksen läpi. Hieman kuumeinen, pöhnäinen ja hidas olo jatkui. Päätin tipahtaa yhdelle oluelle, sillä tunnetustihan mallasjuoma on tupaten täynnä vitamiineja ja kaikkea muutakin hyvää – kohtuudella käytettynä.

Sairastuminen on mielenkiintoinen dorkasimulaattori: kun käyt vähän hitaalla, kysymyksesi, huomiosi ja liikehdintäsi ovat kuin astetta tyhmemmällä ihmisellä. Helsinki-Vantaan olutravintola The Oak Barrel osoitti todella arvostuksensa vähän höntimpiä asiakkaita kohtaan: röyhkeiden hintojen päälle sain rehtiä pään aukomista ja ylimielistä palvelua: ”Pitäisi varmaan laittaa kyltti vähän isommalla kun sä et näe sitä”. Jepjep.

Brysselissä sain kopin matkaseurueestamme: noin 30 kappaletta PS-aktiiveja, lähinnä eri piirien sihteerejä ja muutamia muita silmää tekeviä. Ja jotta pääsisin taas erottumaan edukseni, olen:

a) Liki ainoa nuori

b) Liki ainoa PK-seudulta

Tuskailin bussimatkalla tätä julmaa kohtaloani. Olen jo joskus aiemmin manannut sitä, että olen tehnyt pariutumisen kannalta aivan typeriä valintoja: olen IT-alalla, harrastan maanpuolustusta ja puolueeni on Perussuomalaiset. Jos olisin yhtään älykkäämpi, olisin lähihoitaja, harrastaisin Greenpeacea ja puolueeni olisi… mikä tahansa muu. Kehittelin päässäni julkista lupausta, jolla söisin hattuni, jos joskus löydän tyttöystävän tästä porukasta.

Mutta jätin nämä ajatukset sivuun kun tutustuin porukkaan hieman paremmin: suustaan melko karskia maalaisporukkaa – sekä miehet että naiset – joka laittaa nuorta helsinkiläispersua vähän halvalla erittäin mielellään. Siitä huolimatta se ovat kaikessa kuitenkin juuri sitä porukkaa, mistä tässä puolueessa pidän: suurin osa on jonkin alan yrittäjiä, sydämestään rehellisiä, hyväntahtoisia ja aitoja ihmisiä. Kukaan ei esitä mitään mitä ei olisi, koska kenenkään ei tarvitse. Juuri tämänkaltaiset tyypit ovat niitä, jotka murtivat omat ennakkoluuloni puolueesta: aivan tavallisia suomalaisia miehiä ja naisia, jotka ovat aidosti huolissaan siitä, mitä heidän kotimaalleen on tapahtumassa.

Vietän pari päivää tässä porukassa mielellään.

Kävimme illalla syömässä mainiot pihvit ravintolassa, mutta kurkkuni on edelleen niin kipeä, että jokainen kulaus ja ruoanpala tekivät tuskaa ja hikeä. Päätin painua nukkumaan ja yrittää huomenna uudestaan.

Illan päättäminen nopeasti oli sääli, sillä MEP Sampo Terho on loistava seuramies ja varsin joviaali isäntä. Myös kansanedustaja Anne Louhelainen, joka otsikkokuvassa on niin kovin hukassa, löysi iloisemman otteen iltaan:

Tommi ja mä. Eikun Louhis ja mä.

20.03.2014 0