Pimeyden ytimessä

Eilisen päivän pahoinvoinnista oli taisteltava ylös vaikka väkisin: tänään pääsisimme katsomaan sitä Euroopan haukutuinta pyhintä: Euroopan parlamenttia – tai perussuomalaisittain sanotuma: pimeyden ydintä. Flunssa on nyt vain taitettava, sillä vierailu on pakollinen.

Heräsin aamulla tavallista parempaan vointiin: flunssa ei ollut ollenkaan niin paha kuin eilen ja olin valmis lähtemään kohti kaupunkia. Kokoonnuimme noin yhdeksän aikaan hotellin aulassa matkataksemme kohti parlamentin Brysselin rakennusta. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut lainkaan, mikä tämän matkan todellinen tarkoitus oikeastaan on.

Kuljin metromatkaa erittäin mukavissa merkeissä ja kuuntelin taustalla soivaa Frank Sinatraa. Tilanne oli todella hämmentävä, mutta toisaalta yhdentävän eurooppalainen. Jäimme pois metrosta ja aloitimme marssimme kolossaaliseen EU:n hallintorakennukseen.

Turvatarkastuksesta alkaen kävi jollakin hämärällä tavalla ilmi, että emme olleet millään tavalla tervetulleita vieraita tässä ympäristössä: meidät toki otettiin vastaan ja saatettiin johonkin sivu-auditorioon esittelyä varten, mutta kaikki kohtelu oli jotenkin jähmeää ja väkinäistä. MEP Sampo Terho kuvasi jo edellisenä iltana hyvin tulevan tilaisuuden luonnetta: Joku virkamies puhuu hetken virallista tavaraa ja sitten minä tulen kertomaan miten asiat oikeasti ovat. Niin tässä juuri kävikin. Katsoimme puolen tunnin verran EU-virkamiehen Powerpointteja, ja sen jälkeen Sampo hyppäsi lavalle puhumaan omaa asiaansa.

Sampon asia ei ollut lainkaan miellyttävää kuultavaa, mutta toki sitäkin mielenkiintoisempaa. Kävimme läpi EU:n budjettia, parlamentin toimintaa, todennettua korruptiota ja kaikkea täällä Brysselissä tapahtuvaa. Erityisesti mieleeni jäi yksi puheenvuoro todellisesta MEP:n elämästä:

Kun tulin aikanaan parlamenttiin Timo Soinin jälkeen, liityin kulttuuriasiain lautakuntaan. Siellä oli käsittelyssä aloite nimeltä ”Urheilun Eurooppalainen ulottuvuus”. Ihmettelimme, miten urheilullakin voi olla jokin eurooppalainen ulottuvuus. Aloitteen teksti kuului jotenkin näin:

Kaikissa kansainvälisissä ja kansallisissa urheilutapahtumissa täytyy käyttää EU:n lippua kansallisten tunnusten sijaan.

Esitys tietysti tarkoittaisi sitä, että Suomen lipun asemesta kilpailuissa kuljettaisiin EU:n lipun alla. Tästä esityksestä käytiin kaikkiaan 17 muutosesitystä, joista lukemattomien lautakuntakästtelyiden ja äänestysten jälkeen saatiin aikaan seuraava päätöslauselma:

EU suosittaa, että liitot harkitsisivat lipun käyttämistä myös jäsenvaltioiden urheilijoiden paidoissa kansallisten lippujen rinnalla; korostaa, että tämän mahdollisuuden käyttämisen olisi oltava täysin vapaaehtoista ja jäsenvaltioiden sekä urheilujärjestöjen päätettävissä.

Siis suosittaa, että saa käyttää, mutta se ei ole silti pakollista? Haaskasimme lukemattoman määrän virkamiesten ja itsemme työaikaa tehdäksemme säännöksen, mikä ei tarkoita yhtään mitään. EU:sta puhutaan usein rauhan projektina, mutta en mitenkään usko, että Euroopassa olisi syttynyt kolmas maailmansota, vaikka olisimme jättäneet tämän säädöksen tekemättä.

En pitänyt mukana nauhoitinlaitetta, joten puheenvuoron sisältö on suuntaa-antava. Joka tapauksessa Euroopan Parlamentin todellinen luonne kävi tuskallisen selväksi päivän aikana: kyseessä on massivinen sääntelykoneisto, joka työllistää yli 10 000 virkamiestä ja jonka ainoa tarkoitus on tuottaa sääntelyä kaikille elämänaloille samalla kun suurin osa säädöksistä on aivan yhdentekeviä ja turhia.

Löysin tuon yllämainitun päätöslauselmankin, ja se on kyllä todentotta aika älytön.

En tiennyt, että EU-sääntelyä on oikeasti olemassa yli 100 000 sivua ja koneistossa on jatkuvasti syntymässä yli 300 uutta säädöstä. Tai että 12/13 suomalaista MEP:tä istuu liittovaltiota ajavissa ryhmissä, vaikka suomalaisista vain 9 % kannattaa Euroopan liittovaltiota. Tai että noin 4 % EU:n budjetista katoaa joka vuosi korruptiolle eivätkä tilintarkastajat ole suosittaneet unionille vastuuvapautta yli vuosikymmeneen.

Aika kauas on tultu rauhanprojektista. Kun koko järjestelmä on näin näin absurdi, ei oikein tiedä miten tästä voi edes ihmisille kertoa.

Vapaa-aikaa

Tällä matkalla oli yksi ja ainoa tarkoitus. Reissu oli kuin maksettu esittely espanjalaiseen loma-osakkeeseen: puolen tunnin luento virallista EU-propagandaa täytyy kuunnella, mutta muutoin matka on täysin vapaa. Isäntämme Sampo Terho ei edes yrittänyt peitellä touhun todellista luonnetta: me olemme täällä vain siksi, että EU maksaa ja tämä matka itsessään on täydellinen esimerkki unionin älyttömästä rahankäytöstä.

Ja kun EU-virkamies tiesi, mitä porukkaa me olemme, hän ei edes yrittänyt.

Everstiluutnantti evp Niilo Kärki oli minulle oikein sopivaa seuraa päiväohjelmaksi. 18 asteen lämpö ja auringonpaiste hivelivät kaupunkia ja mieltä, kun kuljimme jalkaisin parin kilometrin matkan parlamentilta hotellin suuntaan. Olin toipilas, joten jätin pissaavat pojat ja muut pakolliset matkanähtävyydet välistä päiväunien eteen.

Kirjoitin kaksi päivää sitten, että mihin hemmetin joulupukille minä voin saikkulappuni antaa.

No Sampo Terholle! Sairausloma on täydellinen vapautus liian pitkälle yöhön venyvästä iltaohjelmasta Belgialaiseen trappistiolueen mieltyneen MEP:n kanssa.

Aika paljon saatte ryypätä, että saatte minulta yhden päivän päivärahan kulutettua
– 
MEP Sampo Terho, hyvän oluen ystävä.


Sampo on hämmentävän joviaali isäntä, joka kuulemma käyttäytyy vieraitaan kohtaan samalla tavalla vaalivuoden ulkopuolellakin. Kävin pitkät keskustelut hänen avustajansa kanssa; entinen rauhanturvaaja ja maanpuolustuskorkeakoulun tutkija voi olla joko maailman paras taikka hirvein esimies riippuen ihan siitä, miten henkilöön suhtaudut. Kirjoitan huomenna tyypistä tarkemman henkilökuvan – jälleen kerran vain omien havaintojeni perusteella.

Joka tapauksessa oli hyvä, että saatoin saikkulapun turvin poistua ajoissa. Näissä pippaloissa olisin tuskin pärjännyt.

Sampo Terho oli suosittu kumppani poseerauksiin. Kuvia taidettiin ottaa aika monta kymmentä päivän aikana.

Sampo Terho oli suosittu kumppani poseerauksiin. Kuvia taidettiin ottaa aika monta kymmentä päivän aikana.

Euroopan parlamentin vierailukeskus oli futuristinen propagandaluola.

Euroopan parlamentin vierailukeskus oli futuristinen propagandaluola.

Karismaattinen puhuja tuo MEP Sampo Terho. Ilokseenhan tätä kuunteli.

Karismaattinen puhuja tuo MEP Sampo Terho. Ilokseenhan tätä kuunteli.

Euroopan parlamentin rakennus oli järkyttävän kokoinen kompleksi, johon olisi ollut helppo eksyä. Kuvassa on yksi kerros yhdestä rakennuksesta yhdessä kaupungissa. Rakennelmia on paljon lisää.

Euroopan parlamentin rakennus oli järkyttävän kokoinen kompleksi, johon olisi ollut helppo eksyä. Kuvassa on yksi kerros yhdestä rakennuksesta yhdessä kaupungissa. Rakennelmia on paljon lisää.

 

 

20.03.2014 0