Pitäisikö yleiskaava hyväksyä?

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee vielä ennen lokakuun loppua Helsingin uutta yleiskaavaa. Kaava on pääpiirteittäin hyvä, mutta siinä on pari ongelmallista kohdetta. Mitä perussuomalaisen pitäisi yleiskaavasta ajatella?

Elin lapsuuteni ensin Malminkartanossa ja sen jälkeen Keskuspuiston kupeessa Maununnevalla. Maununneva sijaitsee aivan Keskuspuiston kainalossa, joten liikkuminen polkupyörällä pohjoiseen, itään tai etelään tapahtui lähes aina Keskuspuiston läpi tai ainakin sitä sivaltaen.

Ja Keskuspuistosta on nyt puhuttukin. Uusi yleiskaava nimittäin käy kiinni Keskuspuistoon usealta kohdalta, kaikkein ongelmallisimmin Pirkkolan kohdalta. Koska joku 60-luvun autoinsinööri keksi sijoittaa urheilupuiston keskelle puistoa, on viherkäytävä jo nykyisellään kovin kapea.

Pirkkolan urheilupuistoon ei paljon keskuspuistoa jää.

Pirkkolan urheilupuistoon ei paljon Keskuspuistoa jää.

Keskuspuiston kavennus kuumottaa minua. Yhtä lailla kuumottaa Malmin lentoasema, mutta se melkein kannattaa jättää tästä käsittelystä sikseen. Malmin lentoasema on jo edellisessä yleiskaavassa kaavoitettu asuntoja täyteen. Malmin kenttä on kuitenkin sellainen kysymys, jossa kaupunki sanoo ”muttakun valtio vetäytyi” ja valtio sanoo ”muttakun kaupunki kaavoitti”. Kun tuolle asialle ei ole löytynyt vastuuta kantavaa päätöksentekijää, on vain hyvä, että eduskunta nyt lopullisesti ratkaisee sen kysymyksen. Asiasta on kansalaisaloite, allekirjoittakaa.

Jätetään siis Malmi, keskitytään Keskuspuistoon.

Mistä yleiskaavassa päätetään?

Olen seurannut kunnallista päätöksentekoa varmasti enemmän kuin muut Pihlajamäen katujen kuluttajat. Siitä huolimatta minun piti erikseen selvittää, miten tämä päätöksentekohomma oikeasti menee. Yleiskaavalla on ihan magea, Tsto-toimiston suunnittelema esittelysivusto, jossa kuvio on selitetty seikkaperäisesti päätöksenteon kulku. Näillä sivustoilla ei tietysti käy ketään ennen kuin vasta nyt päätösvaiheessa, mutta käypähän edes nyt.

Yksinkertaisuudessaan yleiskaavassa ei päätetä rakentaa mitään suoraan, vaan siinä varataan alueet rakentamiselle. Eli yleiskaavassa ei teknisesti päätetä rakentaa mitään, mutta käytänössä kuitenkin päätetään. Virkamiehet nimittäin repivät yleiskaavan kaavavarannosta ehdotuksia varsinaiseksi asemakaavaksi. Jos yleiskaavassa on pikseli rakentamiselle, siihen voidaan rakentaa – ja jos sitä ei ole, niin sitten ei voida. Ilman yleiskaavaa ei voi olla kaavaa. Ilman kaavaa ei nouse taloja.

Helsingin valtuuston kolmesta neljästä kommunistisesta puolueesta kaksi on ollut tukkanuottasilla juuri tuon Keskuspuiston kutistamisen takia. Erityisesti vihreille kaavan runnominen on ollut kiusallista, ja runnomisen tueksi on tuotu havainnollistavia ja hyviä kaavakuvia siitä, että ahtaaksi kaavoitettua Keskuspuistoa ei välttämättä rakennetakaan aivan pikselin reunaan asti.

”Sopuratkaisuksi” kuvailtua artikkelia voi kuvailla toki myös harhautukseksi. Yleiskaava mahdollistaa rakentamisen pikselin reunaan saakka, kuten se mahdollistaa ehdotuksenkin mukaisen, sinällään hyvän suunnitelman toteuttamisen. Varsinaiset kaavat tulevat päätettäväksi niin pitkän ajan päästä, että tällaiset lehtiartikkelit ovat painoarvoltaan juuri sitä, mitä ne ovatkin: vanhoja lehtijuttuja.

Lehtijuttua painokkaampi voi olla kaupunginhallituksen linjaus siitä, että jatkovalmistelun lähtökohta on se, että ”Keskuspuisto säilyy mahdollisimman laajana”.

Politiikka on hassua: kaavaa ei haluta muuttaa, mutta halutaan kuitenkin linjata, että ”lähtökohta on”. Mene ja tiedä tästä sitten.

No pitäisikö se kaava hyväksyä?

Keskuspuiston kaavoittaminen tässä laajuudessa ottaa kyllä nuppiin. Helsingin ainutlaatuisuus on aina liittynyt minulle laajoihin viheralueisiin, joiden läpi on rentouttavaa hiihtää, pyöräillä ja kesäöisin kävellä. Jotkut pilkkaavat metsäistä pääkaupunkiamme, mutta minusta Helsingin luonnonläheisyys on yksi niistä tekijöistä, jotka tekevät kaupungista erilaisen ja erityisen. Mainitusta ”sopuratkaisusta” huolimatta virkamies tulee tasaiseen tahtiin esittämään Keskuspuiston kaavoittamista niin täyteen kuin kaavan puitteissa mahdollista on. Tätä esitystä sitten kaadetaan lautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa tasaiseen tahtiin.

Tältä osin kaavan pitäisi olla toisenlainen, Keskuspuistossa pitäisi olla vähemmän pikseleitä

Kaava ottaa kuitenkin ensimmäistä kertaa uuden suunnan  kaupunkisuunnitteluun. Vanhaa kaupunkirakennetta tiivistetään sen sijaan, että ammuttaisiin Jumboja ja Jakomäkiä ympäri maita ja mantuja. Kaupungista on tulossa katuja ja raitiovaunuja, ei moottoriteitä ja Ideaparkeja. Tämä suunta on äärimmäisen tervetullut! Kaavassa on myös otettu erillistä huomiota merellisen Helsingin kehittämiseen, kuten itsekin jo vuonna 2014 maalailin.

Merellisiä virkistys- ja matkailuvarauksia riittää.

Merellisiä virkistys- ja matkailuvarauksia riittää.

Muutamaa pikseliä lukuun ottamatta meillä on kaava, joka edustaa ensimmäisen kerran pitkään aikaan sellaista kaupunkirakennetta, jota minä toivon.

Jos tämä kaava nyt hylätään ja palautetaan valmisteluun, sen hyväksyntä venyy kuntavaalien yli, pidemmällekin. Samaan aikaan kaupungin kasvu jatkuu ulospäin samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Mielestäni sitä hintaa ei nyt kannata maksaa.

Hyväksyisin tämän kaavan.

Edit 18.10. – Poisteltu Malmi-vaahtoamista.