Jarmo Malmin lentoasemalla

Politiikan superviikko

Kovin vähän tiesimme, kun viikonloppuna päätimme lähettää medialle tiedotteen poliittisten nuorisojärjestöjen tukiasiasta. Odotimme tavanomaista pöhinää, mutta saimmekin täyden keskityksen. Tällä viikolla on tapahtunut paljon muutakin, ja yhä vain tapahtuu jatkuvasti kovemmin.

Olemme kirjoittaneet jo parin vuoden ajan Opetus- ja kulttuuriministeriön epäreilusta rahanjaosta ja siitä, miten sovellettava jakokriteeristö sopii uudelle tulokkaalle huonosti. Tampereen Tiina Elovaara tiivisti asian aika hyvin: vuodesta 2007 Kokoomusnuorten jäsenmäärä on laskenut 518 jäsentä ja tukisumma noussut 82 000 eur. Meidän jäsenmäärämme on vain jatkanut kasvuaan, mutta tukisumma on yhä vaatimaton 29 000 euroa.

Tämä teema on tarkalleen ottaen ensimmäinen teema, jota koko PS-nuorison kanssa käsittelin:

Olin nimittäin keväällä 2012 OKM:n järjestämässä järjestötilaisuudessa. Jytkyvaaleista oli vierähtänyt vuosi ja tunnistin Simon Elon jonkun lehtikuvan perustella. Seuranaan hänellä oli joku nevörhöörd Simo Grönroos – raavas sisulainen, joka karppasi. Iso mies.

Menin paukuttelemaan henkseleitäni: ”minä sain juuri (silloiselle järjestölleni) OKM:ltä 40 000 eur. Teilläkin varmaan on Jytky tuntunut lompakossa”

”no ei oikeastaan…”

Ja siitä se tuttavuus alkoi.

Mieletöntä tykitystä

Saimme viime viikolla OKM:ltä takaisin vastauksen valitukseemme, jossa – tuttuun tapaan – valitimme epäreilusta rahanjaosta. Vastaus oli harvinaisen hupaisaa luettavaa. Se sisälsi lukuisia perusteluja siitä, miksi PS-Nuoret ei ansaitse enempää kuin 29 000 eur tukea tälle vuodelle.

Osa oli keskenään ristiriitaisia: Järjestöllä on liian vähän ylijäämää, sanottiin. Seuraavassa kappaleessa sanottiin, että tuen kasvattaminen voisi johtaa ylijäämän paisumiseen.

Lempparini oli kohta, jossa valitettiin, kuinka järjestöllä on ”vähemmän saatavia kuin lyhytaikaista velkaa”.

Se pitää paikkaansa, tarkalleen luvut ovat:
Saatavia: 0,00 eur
Lyhytaikaista velkaa: 38,00 eur

Kyllä. Keskustanuorten 662 630,00 euron rinnalla meillä todella puututaan yhteen 38,00 euron laskuun.

Kun sunnuntaina valmistauduimme laskemaan tiedotteemme liikkeelle, odotimme muutaman hassun median kirjoittavan koko asiasta. Koko vastine oli onneton, mutta media tarttui kiinni teemaan monikulttuurisuudesta, mikä tietysti sopi meille hyvin.

Sitä kirjoitusta riittikin: Yle, Aamulehti, Verkkouutiset, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat, Satakunnan kansa, Karjalainen

Julkisuus oli tärkeä asia, mutta vielä mielettömämpää on ollut seurata oman hallituksemme työskentelyä tämän mediarummutuksen ajan. Omat sisäiset keskustelumme ovat käyneet ennätyskuumana, ideoita on lentänyt kovaa vauhtia ja kaikki ovat tehneet tämän asian ympärillä jotain. Osa on valmistellut vastauksia mediahaastatteluihin, osa suunnitellut kuvioita syyskokousta silmällä pitäen. Minä olin kätilöimässä kirjallista kysymystä eduskuntaan.

On suorastaan hassua ajatella, että paketti toimii näin hyvin samalla viikolla, kun käymme valtakamppailua seuraavan vuoden johtajista. Kaikille on ollut päivänselvää, että rauta on nyt kuuma, eikä vaalikamppailun anneta vaikuttaa päivittäiseen työhön. Tämä on ollut mahtavaa!

Muista, mistä olet tullut

Keskellä viikkoa vuorossa oli jälleen perinteinen Ryhtiliike, Helsingin PS-Nuorten jokaviikkoinen keskustelukerho. Tällä kertaa Ryhtis osui päällekäin erään paikallisyhdistyksen syyskokouksen päälle, mikä verotti hieman osallistujia.

Mutta paikalle tuli taas uusi ihminen. Aiemmin tuntematon henkilö, joka liittyi järjestöön kesällä, tykkäili aktiivisesti blogikirjoituksistani, liittyi kampanjatiimiini ja uskalsi nyt näyttää naamaansa. On hämmästyttävää, miten aidosti iloinen sitä onkaan jokaisesta uudesta ihmisestä, joka tulee toimintaan mukaan. Jokaiselle tulee nimi, kasvot ja persoona.

Se, että joku lähtee tukemaan ajatuksiasi edes tapaamatta sinua, on pysäyttävän imarreltavaa. Tämä kohtaaminen muistutti minua painokkaasti, että vaikka valinta nyt lauantaina osuisi kohdalleen, en saa unohtaa, mistä olen tullut. Lupasinkin, että tulen kovalla tahdilla näyttämään naamaani Ryhtiksessä, kävi vaalissa miten hyvänsä.

Yksi yötä vaaliin on

Jos tämä viikko on ollut järjestölle politiikan superviikko jo nyt, todellinen kliimaksi on vasta edessä. Valitsemme huomenna järjestölle uuden puheenjohtajan ja hallituksen. Tällä hetkellä pitäisi varmasti jännittää hurjasti, mutta työtahtimme ja yhteishenkemme on ollut tällä viikolla niin hyvä, että stressi on jäänyt pelkästään huonosti nukuttujen öiden tasolle.

Viimeistään tämä viikko todisti sen, minkä jo tiesinkin: tuli puheenjohtajaksi valituksi kuka hyvänsä, toiminnan laatu siitä ei ainakaan kärsi.

Kiipeän huomenna tukijoukkoni kanssa bussiin levollisin mielin.