Puolustusmäärärahakannari

Viimeistelimme ja hyväksyimme sunnuntaina hallituksen kokouksessa kannarin, joka vaatii mittavia korotuksia puolustusmäärärahoihin. Minkälainen hallituksen kokous oli tällä kertaa ja minkälaista on seurata, kun julkaisu kannari leviää tiedotusvälineissä?

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että Perussuomalaiset ovat kovin tyytymättömiä puolustusvoima”uudistukseen” ja Kataisen hallituksen puolustuksentappolinjaan. Tämä ”uudistus” oli oikeastaan yksi niistä isoista syistä, miksi hyppäsin tämän puolueen kelkkaan.

Nyt, kun Ukrainan kriisin jälkeen muissakin puolueissa huudellaan taas puolustuskyvyn vahvistamisen perään, minä uskallan haukkua vanhoja puolueita populismista. Sanotaan, että turvallisuuspoliittinen tilanne olisi jotenkin muuttunut. Ei se ole muuttunut mihinkään, vaan on jo vuosia ollut aivan samanlainen ja kaikki nämä asiat on voinut helposti lukea Venäjän sisäpolitiikasta, kuten jo 2.3. kirjoitin.

Jotenkin tuntuu ällöttävältä, että politiikkaa tehdään vain sen varjolla, mikä milloinkin on pinnalla, mutta suljetaan silmät niiltä asioilta, joiden tiedetään tapahtuvan poissa Hesarin etusivulta.

Väsymätön, analyyttinen ja ei-niin-kokematon Roger Kulmala, joka kaipaisi jo oman blogikirjoituksensa, laittoi PS-Nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmänsä kanssa hihat heilumaan ja sorvari kannarin, jossa vaadittiin puolustusmäärärahoihin rohkeaa 50 % korotusta. Minä olin mukana tuossa työssä ja lauantaina esittelimme sen järjestön hallitukselle.

Kokouksen ammattilaiset

PS-Nuorten hallituksen kokoukset ovat usein pitkiä, mutta olen alkanut jo pitämään niistä, vaikka niiden raskaus rasitti minua kauteni alussa. Kokouksista nimittäin tekee miellyttäviä se, että palkatut henkilömme: toiminnanjohtaja Sebastian Tynkkynen, pääsihteeri Suvi Karhu ja puheenjohtaja Simon Elo sekä järjestön työryhmät osaavat valmistella asioita kokoukselle. Tällöin myös päätöksenteko on mielekästä, vaikkakin usein aikaavievää.

Kun toimin puheenjohtaja Suomen Elektronisen Urheilun Liitossa, tuskastuin täysin päinvastaiseen: toiminnanjohtaja – palkattu hänkin – toi kokoukseen asioita ikäänkuin johonkin keskustelukerhoon. Itseasiassa pestini päättyikin vain neljän kuukauden jälkeen tappioon minun ja toiminnanjohtajan välisessä valtakamppailussa. Se opetti paljon, mutta on kokonaan oma tarinansa.

Valmistautuminen

Suomen poliittisessa ympäristössä voidaan sanoa, että 50 % korotuksen vaatiminen sotarahoihin on keskellä lamaa melko radikaalia. Tällaisen kärkevän kannarin kohdalla on syytä pohtia, miten erilaisiin kysymyksiin tulee vastata ja miten syytökset erilaisista asioista torjutaan.

Sain taas kerran myhäillä tyytyväisenä puheenjohtajan ammattimaista lähestymistä asiaan: hän pyysi hallitukselta vinkkejä vastauksiin, muotoili niitä yhdessä ja ilmoitti selvästi, miten aikoo vastata mihinkin kysymykseen. Totuus nimittäin on se, että media soittaa ensimmäisenä puheenjohtajalle ja monet kysymyksistä on helppo arvata etukäteen:

Mistä ottaisitte tällaiset rahat? Mistä haluatte leikata? Haluatteko leikata sosiaaliturvasta? Haluatteko ottaa lisää lainaa?

Kaikkeen oltiin valmiina; kannari sai lähteä medialle.

Odotellaan

Ajoin tänään aamulla taas on-site -tehtäviin asiakkaan luo. Vähän ennen klo 09:00 kuulin Radio Rockin uutisten ihanan Jennin lukevan otteita kannarista ja esityksestämme.

Se tuntuu joka kerta puistattavan hienolta, kun kuulee mediassa jotakin, missä oma kädenjälki on vahvasti mukana. Ehkä se on ylitsevuotava narsismini tai ylpeys omasta joukosta, mutta kihelmöivän hyvältä se tuntuu.

Asiakkaan luona kävin välillä päivittämässä ampparit.com:in uutistutkaa ja seurasin, ketkä uutisoivat.

Hesari, Verkkouutiset ja puolueen oma lehti kilahtivat laariin tänään.

Se on yllättävän vähän, eikä toimittajien kysymyspatterikaan iskenyt keskitystään.

Mutta ei se mitään. Oli taas mukava tehdä politiikkaa niiden asioiden ääressä, joihin itse uskoo.