Rähmä!

Sunnuntai-ilta oli pettymyksiä täynnä. Perussuomalaisten pysäyttävä vaalivoitto jäi näkemättä eikä Leijonilla mennyt jääkiekossa juurikaan sen paremmin. Oikeastaan molemmissa tapauksissa kävi samalla tavalla: jotakin voitettiin, mutta finaalissa tuli karvas pettymys. Valonpilkahduksia kuitenkin näkyy. Suurella pensselillä uskallan maalata kansallemme parempia aikoja.

Palailin eilen iltapäivällä halkotalkoista Savosta. Hyvin nukutun automatkan jälkeen oli aika rynnistää miltei pysähdyksettä television ääreen: ensin tihrustamaan Jyki Kataisen leveää hymyä fantastisten EU-vaalien jälkeen ja sen jälkeen vielä tuskastelemaan käsittämättömän tuomarilinjan avittamaa raastavaa tappiota jääkiekon MM-finaalissa.

Aloitetaan kiekosta.

Kumi ei uponnut

En seurannut näitä MM-kisoja alusta saakka kovin aktiivisesti. Tiesin, että minulla on hirveän niheästi aikaa katsoa pelejä, joten tuumasin parhaaksi olla antamatta asialle liikaa ajatusta. Kas, kun ei asiaa seuraa, niin myöskään katsomattomat pelit eivät lainkaan niin kovasti harmita.

Puolivälieristä alkaen saimme kuitenkin seurata uskomatonta tarinaa, johon en lainkaan alkulohkon esitysten jälkeen uskonut. Tuo veitsenterävästi kulkenut proosa sai minut uskomaan voittoon viimeistään silloin, kun seurasin Tsekki-pelin uskomatonta tanssia, jossa kaikki tuntui toimivan vailla virheen häivähdystä.

Samalla tavoin tiesin Suomen voittavan mestaruuden vuonna 2011 kun näin Mikael Granlundin ilmaveivin. Henkinen yliote oli nyt otettu; mikään ei voisi enää seistä tiellämme. Eikä seissyt.

Mutta nyt kävi toisin. Karvasta pettymystä helpotti hopeareunuksena tieto siitä, ettei töissä tarvitsisi olla väsyneenä pitkän, torilla vietetyn ja halki yön kestäneen juhlinnan jälkeen. Kaikessa on jotain hyvääkin. Ensi vuonna uudestaan.

Lätkäpettymys oli kuitenkin vain yksi juttu. Vaalipettymys oli toinen.

Kun ei äänestä, niin ei äänestä

Suomi – tai pieni osa suomalaisista – äänesti sunnuntaina miten äänesti. Jeejee-cheerliingillä ja heikolla asiapohjalla vaaleihin hyökänneet federalistit voittivat vaalit, vaikka professori ja tutkija toisensa perään on päätynyt toteamaan, että euro on Suomelle ja suomalaisten hyvinvoinnille myrkkyä. Omasta voi jakaa ja meillä riittää vielä jaettavaa – näin viestitettiin – ja tulosta tietenkin täytyy kunnioittaa.

Puolueessamme on heti kuulunut äänenpainoja, joissa vaaditaan selkeämpää eurolinjaa, vahvempaa EU-kriittisyyttä ja lisää kärkevyyttä. Joku ehkä vaatii vetämään johtopäätöksiä.

Minulla ei ole hirmuisen suuria hytinöitä tähän suuntaan, sillä pähkin tätä asiaa jo aiemmin: kannattajamme eivät äänestä, ja tappio johtuu puhtaasti siitä. Myös puoluejohto taisi tietää tämän asian jo ennen vaaleja, sillä vaalikampanjamme oli selvästi suunnattu omille joukoille muistuttaen, kuinka tärkeää vaaleissa on äänestää.

Vertailen äänestyslukuja vaalipiireittäin:

Helsingissä, jossa kannatuksemme on heikkoa, äänestysprosentti oli 52,4 %. EK-vaaleissa kannatuksemme täällä oli 13,01 %.

Pohjois-Karjalassa, jossa kannatuksemme on vahvaa, äänestysprosentti oli 32,8 %. EK-vaaleissa kannatuksemme täällä oli 23,13 %.

Luonnollisesti pettymys on läsnä minullakin, mutta se on korkeintaan appelsiinin, ei melonin kokoinen. Viesti ei nyt uponnut omiin kannattajiin, mutta en usko kannatuksen sulaneen.

Se on silti alkanut

Vaikka kotimaassa potuttaa, eurooppalaisten kansojen – myös suomalaisten –  puolesta voi silti olla onnellinen, sillä eräissä EU-maissa iski sellainen superjytky, että Timo Soini tuskin olisi osannut sille edes nimeä veistellä.

Kansallinen rintama nimittäin rynnisti murskavoittoon Ranskassa ja Nigel Faragen UKIP rohmusi hyytävät määrät paikkoja Iso-Britanniassa. Molemmat olivat näissä vaaleissa maansa suurimmat puolueet. Ja mitä esimerkiksi Ranskan Kansalliseen rintamaan tulee, Perussuomalaiset ovat heidän rinnallaan melkoisia sipsuttajia: nämä veijarit ovat mm. keksineet säännöksen, jolla heidän hallitsemissaan kaupungeissa ei tarjota kouluruokailussa sianlihalle vaihtoehtoa. Määräys on luonnollisesti tehty vain ja ainoastaan muslimien kiusaksi.

Voitte vain kuvitella, millainen älämölö siitä syntyisi, jos Perussuomalaiset vakavissaan moista edes ehdottaisivat.

Ja nämä tyypit ottavat nyt niskalenkin Ranskan politiikasta.

Euroopan yhdentymiskehityksen on loputtava tähän – ja näiden vaalien myötä se myös loppuu. Edes Alexander ”Jaba” Stubbin kaltaiset federalisti-intoilijat eivät voi olla niin typeriä, että löisivät pöytään enää yhtään kanelipulladirektiiviä silloin, kun vallan kahvassa on suurissa maissa tyyppejä, jotka oikein odottavat syytä karistaa unionin pölyt jaloistaan. 

Hyvällä tuurilla suuret kansat pelastivat konkurssilta ne suomalaisyritykset, joiden kilpailukyvyn euro on tuhonnut. Tai irtisanomisilta ne tehdastyöläiset, joiden työt on ulkoistettu saastuttavaan Aasiaan. Tai nälkiintymiseltä ne kohtuuttoman ruoan hinnan kanssa taistelevat lapsiperheet, joiden lapsilisät on jouduttu jakamaan solidaarisuuden nimissä ympäri muuta, sosiaalista Eurooppaa.

Hyvällä tuurilla.

26.05.2014 0