Rakkaat kilpakumppanit

PS-Nuorten puheenjohtajakilpailun ensimmäinen ehdokaspaneeli pidettiin tänään. Mistä paneelissa keskusteltiin ja minkälaisia asioita kukin painotti? Miten suhtaudun kilpailijoihini?

Helsingin PS-Nuoret järjesti tänään puoluetoimistolla ensimmäisen vaalipaneelin – ei siis eduskuntavaaleista, vaan puolentoista viikon päästä äänestettävästä PS-Nuorten uudesta puheenjohtajasta. Kilpakumppaneina kentällä olivat tutut Sebastian Tynkkynen ja Suvi Karhu.

Tämänpäiväinen paneeli, vaikka se videoitiinkin, oli asetelmien ottamista varsinaiseen suurpaneeliin syyskokouksessa. Jotakin sain kilpailjoistani irti.

Sebastianin sävelet

Sebastian kulki niillä teemoilla, jotka ovat hänelle vahvoja. Viestintä, viestinnän kehittäminen, ystävällisyys, hyvähenkisyys ja hyvä fiilis. Näitä asioita hän on myös ottanut esiin omassa kampanjoinnissaan: kampanjavideo oli täynnä teknistä tykitystä, eikä painotus jäänyt siitä epäselväksi: tämän minä osaan!

Tiedämme Sebastianin myös valmistelevan syyskokoukseen videoprojektia, jossa esittelee erilaisia perussuomalaisia nuoria ja rikkoo niitä ennakkoluuloja, mitä meihin kohdistuu.

Hyvä projekti, jota tuen hallituksen jäsenenä ja tukisin puheenjohtajanakin. Katsotaan, mihin tämä kantaa.

Suvin suunnat

Olin ennen tätä päivää erityisen epätietoinen siitä, minkälaisilla painotuksilla Suvi tähän kilpailuun lähtee, mutta tänään sain selkeämmän käsityksen. Hän on vahva nainen – ja juuri se on hänen avaimensa: järjestön johtaminen vahvan naisen ottein.

Kuin Riikka Slunga-Poutsalo, vähän kuin Margaret Thatcher. Ei mikään äijäfeministi, vaan juuri sellainen nainen, joka minuunkin vetoaa: omilla ansioillaan ja omalla työllään tiensä raivannut vahva ihminen. Jämpti ja uskottava. Jos Sebastian tarjoaa hyvää fiilistä, Suvi tarjoaa järjestelmällistä otetta.

Katsotaan, moneenko meistä se vetoaa.

Ehkä liikaa politiikkaa

Keskustelussa ei oikein päästy niihin teemoihin, josta minä haluaisin puhua. Minua kiinnostaisi puhua eniten meistä: järjestöstä, järjestön tulevaisuudesta, uusista teemoistamme, politiikkamme painotuksista, rahankäytöstä ja ylipäätänsä – johtamisesta.

Ehkä se johtuu siitä, että näen tehtävän hieman eri kulmasta kuin muut: minusta se on ennen kaikkea johtajatehtävä, vasta toissijaisesti poliitikon työ. Minusta PJ on peräsintä käyttävä voima, joka saa muskelinsa purjeita käyttävästä jäsenistöstä. Sieltä se politiikkakin syntyy.

Politiikasta puhuminen on toki tärkeää, mutta koska linjamme ovat niin samankaltaisia, politikasta puhumisen rooli sisäisissä paneeleissamme on lähinnä esiintymistaitojen arviointia. Ja vähän kisailua siitä, kuka keksii sanoa jonkun yhteisen linjan ensimmäisenä:

Hahaa, Viron yritysveromalli, kuinkas se tuon keksi!

Summa summarum, tästä vaalista voi todeta vain yhden asian: meillä on kolme ehdokasta, joiden painotukset ovat erilaiset, mutta aatepohja on sama. He ovat lahjakkaita eri asioissa ja jäsenistön tehtäväksi jää valita, mitkä asiat ovat tärkeimpiä. Hyvä lopputulos siellä on silti.

Mielelläni seuraan kumpaa hyvänsä kilpakumppaneistani, jos valinta heihin osuu. Tässä vaalissa ei voi valita väärin.

21.10.2014 0