Ruotsidemokraatit ja me

Ruotsidemokraattien vaalivoitto länsinaapurissa oli odotettuakin suurempi. En ole vielä tavannut yhtään ruotsidemokraattia, mutta puolueen taipaleen seuraaminen viimeisten vuosien aikana on ollut mielenkiintoista. Sillä on paljon yhtymäkohtia omaan liikkeeseemme. Yksi niistä on yhteiskunnan reaktio.

Matkasin viime kesäkuussa Tukholmaan Euroopan konservatiivinuorten seminaariin. Yhteistyöjärjestössämme Ruotsin-kontaktin virkaa pitää ”Maltillinen kokoomus”, jonka englanninkielinen nimi ”The Moderates” saa monet huvittuneeksi. EU-kriittisessä yhteistyöjärjestössä tuo liberaali EU-innokas puolue tuntuu aika vieraalta. Ehkäpä juuri siksi heidän vaalivalvojaisissaan eilen hipaloikin Kokoomuksen Taru Tujunen, eikä kukaan meistä.

Kummastelin jo tuolloin ääneen, miksi järjestö ei lähesty Ruotsidemokraattien nuorisojärjestöä, joka olisi aatteellisesti paljon lähempänä.

Huono maine, minulle sanottiin.

Mutta mistä se huono maine syntyy?

Puristit ovat ääriliikkeissä

Suomalaisessa mediassa, vaikkapa Keskisuomalaisessa, Ruotsidemokraatit on äärioikeistolainen puolue. Väite nyt tietysti on loukkaus sekä oikeita äärioikeistolaisia että heidän uhrejaan kohtaan.

Myös perussuomalaisia on kutsuttu äärioikeistolaisiksi ja joku Dan Koivulaakso varmaan kutsuu edelleen.

Ruotsidemokraatit – tahi Perussuomalaiset eivät kuitenkaan kumpikaan ole poliittisessa kartassaan mitään ääriliikkeitä, saati ihka aitoja äärioikeistolaisia. Perustelen tämän puhtaasti sillä, että kumpikaan puolue ei kelpaa puristeille – tinkimättömille aatesotureille.

Ruotsin poliittisella kartalla on useitakin ääriliikkeitä, joista yksi on Ruotsidemokraateista irronnut Nationaldemokraterna. Tämän sakin mielestä puolueen politiikka oli mennyt liian pehmoiseksi, joten tarvittiin oikeamielinen ™ vastine.

Kutsun tällaisia ihmisiä puristeiksi. Olette tavanneet heitä myös Suomessa.

Puristeille on kaikkein tärkeintä pitää oma aate täysin puhtaana, vailla kompromisseja. Esimerkiksi edustajien Eerola ja Lohela ehdotus kehitysavun muuttamisesta osin vapaaehtoiseksi olisi puristille huono, koska siinä valtion kontolle kuitenkin jäisi 250 000 000 euron verran maksettavaa kehitysapua – sen 1 102 600 000 euron sijaan, jota vuodelle 2014 on budjetoitu. Puristille kelpaa vain aatteellinen puhtaus riippumatta siitä, onko sen läpi saamiselle edellytyksiä vai ei.

Aatetovereitaan puristit arvioivat sen mukaan, kuka heistä on ”eniten” samaa mieltä heidän kanssaan. Esimerkiksi kuka on ”eniten” ja ”aidosti” maahanmuuttokriittinen.

Minusta puolueesta kertoo paljon se, että laidasta löytyy porukkaa, joiden mielestä se on liian pehmo. Se kertoo minulle, että puolue on kypsempi, yleispolitiikkaan kykenevä puolue. Ruotsidemokraatit on monelle liian pehmo, se ei ole mikään ääriliike.

Itseasiassa Ruotsissa eräs ääriliike olikin lähellä päästä vaaleissa läpi, nimittäin feministinen Feministiskt Initiativ.

Tuo puolue on suorastaan hassu. Jos haluan ajatella feminististä politiikkaa, ajattelen vihreitä Suomessa. Jos haluan kuvitella jotain vielä feministisempää, ajattelen vihreitä Ruotsissa. Ja jos tämäkään ei vielä riitä, voidaan mielestäni puhua jo ääriliikkeestä ja puristeista.

Jotain on muuttunut

Ruotsidemokraattien vaalivoittoa on toki kauhisteltu tottuneesti, mutta pöyristely on toistaiseksi jäänyt tuhahteluksi. Vuonna 2010 heti vaalien jälkeisenä päivänä Tukholma täyttyi jopa 10 000 mielenosoittajasta. Nyt kiukuttelu on rajoittunut profiilikuvien vaihtamiseen Facebookissa sekä yleiseen kauhisteluun niiltä, joilta kaikenmoista kauhistelua voi odottaakin. Näin vähän pöhinää, vaikka äänisaalis kasvoi edellisistä valtiopäivävaaleista huimalla 441 610 äänellä.

Tai oikeastaan koska äänisaalis kasvoi 441 610 äänellä.

Perussuomalaisten ryvettäminen suomalaisessa mediassa nimittäin helpottui melko paljon vuoden 2011 jytky-vaalien jälkeen. Harva edes muistaa, mitä touhu oli aiemmin.

Kun puolue ylittää tietyn kannatuksen, sitä ei ole enää niin helppo leimata: Jokaisesta kahvipöydästä, perheestä, harrastuspiiristä ja kaveriporukasta alkaa löytyä joku, joka on äänestänyt. Sellaisessa ilmapiirissä ei enää olekaan niin helppoa leimata kaikkia puolueen kannattajia sivistymättömiksi idiooteiksi.

Siinä nimittäin tulee aina leimanneeksi jonkun kavereistaankin.

15.09.2014 0