Sampo takoo ja takoo

Palasin tänään vierailulta Brysselistä. Isäntänä hääräsi Perussuomalaisten ainoa europarlamentaarikko Sampo Terho. Olin tavannut miehen aiemmin EU-seminaarissamme, mutta parin päivän aikana herraan pääsi tutustumaan kunnolla – ja miehestä jäi kyllä aika kiinnostava kuva.

Ensimmäinen kosketukseni Sampo Terhoon tapahtui jo joitakin vuosia sitten, kun siskoni antoi joululahjaksi Terhon kirjoittaman kuolemanrangaistuksen historiaa käsittelevän kirjan. Kaikki perheenjäsenet saivat sinä jouluna asiaa jotenkin liippaavia teoksia, enkä usko, että liberaali siskoni tuolloin tiesi, kuka tämä kirjan kirjoittanut Terho on. En tosin tiennyt minäkään, mutta teos oli kiistatta hyvä!

Myöhemmin törmäsin Sampoon Helsingin PS-Nuorten EU-seminaarissa, joskin olin kuunnellut hänen palopuhettaan kesän puoluekokouksessa jo aiemmin.

Reformisti

Sampo on reformisti. Karkeasti EU-kriitikot jakaantuvat kahteen ryhmään: siihen porukkaan, joka haluaisi erota unionista nyt, suoraan ja kertakaikkiaan – ja sitten reformisteihin, mihin joukkoon itsekin kuulun. Tämä sakki ajattelee, että unioni ei itsessään ole ajatustasolla läpeensä paha, se on vain viety kansan tahdon vastaisesti aivan väärään suuntaan.

Reformistit ovat sitä mieltä, että unionia pitää uudistaa, sääntelyä karsia ja valtaa palauttaa takaisin jäsenvaltioille. Tämän jälkeen kansalle täytyy äänestää uusi kansanäänestys, jossa katsotaan, kelpaako tämä uusi unioni.

Tietenkään tämä ei muille puolueille kelpaa, koska kansa saattaisi äänestää väärin.

Käytännön tasolla ajatukset löytää tiivistettynä Sampon kirjasesta Kohti parempaa eurooppaa. Ne ovat hyviä ajatuksia.

Hämmentäjä

Kaikenkaikkiaan tänä viikonloppuna Samposta jäi kuva hämmentävänä tyyppinä, joka on toisaalta äärettömän fiksu, mutta toisaalta erittäin kansanomainen ja helposti lähestyttävä. Hänen huumorintajunsa on aika ronski, enkä usko, että hänen avustajillaan on aina ihan helppoa. Eräs heistä kertoi, että kunnon sotilasmiehen tavoin Sampo saattaa puhutella heitä toisinaan sukunimellä ja tehostaa jämäköitä toimintaohjeita ”mars mars”-päätteellä.

Tällaiset tyypit ovat vastaavasti esimiehenä hyvin reiluja ja joustavia, mutta en usko, että avustajan pestiin tavallisena toimistotyönä suhtautuva nirppanokka pärjäisi tämän herran pestissä kovinkaan pitkään.

Olutmies

Taisin kokea pienoisen rakastumisen mieshenkilöön kun Sampo johti illalla keskustelua ravintolassa:

Hän puhui oluesta, oluen historiasta ja oluen valmistuksesta. Kun joku yritti puhua jostain muusta, hän käänsi puheenaiheen aina takaisin olueen. Hän järkeili, että menestyvissä kulttuureissa on aina juotu ensisijaisesti olutta, siinä missä rappioituneissa kulttuureissa puolestaan viiniä.

Suurena oluen ja olutkulttuurin ystävänä herran puheet hymyilyttivät minua suuresti.

Hiippailin paluulennolla vessaan ja huomasin henkilökuntatilan seinällä matkustajaluettelon. Sampo ei ollut noussut koneeseen. Mihin lie jäi olutta maistelemaan.

21.03.2014 0 ,