Simonoi sinäkin!

Tänään aamupäivällä pukeuduin parempiini ja kävin tiputtamassa uurnaan äänilapun Simon Elolle. Omille joukoille PS-Nuorissa on helppo perustella, miksi ääni tulee antaa nimenomaan nuorisojärjestön ehdokkaalle. Simonin äänestämiseen on kuitenkin hyvät perustelut tukiryhmissäni myös niille, jotka eivät niin PS-fanaattisia ole.

Ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä. Käytän tilaisuuden heti hyväkseni, sillä en uskalla olla lainkaan varma, että ehdin hoitaa asiaa enää myöhemmin. Olen muutoinkin ottanut käytännökseni äänestää ennakkoon ellen voi olla täysin varma, että olen kotiseudulla vaalipäivänä.

Pihlajamäen nuorisotalon virkailijat ovat hyväntuulisia. Niin kuuluukin, sillä sää on kuin morsian. – Sananlaskuna tuo ”sää on kuin morsian” on muuten todella typerä, sillä olen nähnyt kuvia myös rumista morsiamista.

Ääni tipahtaa PS-Nuorten puheenjohtaja Simon Elolle, kuten olen jo monesti aiemmin sanonut. Lähden äänestyksen jälkeen vielä Kontulaan vaaliautolle Simonoimaan. Kontulan Perussuomalaisten puheenjohtaja Jaana Vesterinen-Prähky – kavereiden kesken JVP – jatkaa väsymätöntä puurtamistaan ja ottaa apuni vastaan aina yhtä iloisena ja positiivisella mielellä.

Kansalaisvelvollisuus on osaltani suoritettu. Moni vielä miettii, ketä näissä vaaleissa tulisi äänestää. Erityisesti omassa viiteryhmässäni, joka on tullut paljon politiikan ulkopuolelta, on pientä hämmenystä. Yllättyisitte jos tietäisitte, kuinka moni on ihmetellyt että ”miten niin” en muka ole näissä vaaleissa ehdolla.

Annan yhden hyvän ehdotuksen.

Kuka Simon Elo?

PS-Nuorten puheenjohtaja Simon Elo on oikeastaan se mies, jonka takia kirjoitan tätäkin blogikirjoitusta. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä, mutta jokainen meistä tarvitsee sen yhden henkilön, joka tökkää eteenpäin ja pyytää yrittämään. Minun osaltani Simon oli juuri se mies, joka kehotti tulemaan mukaan ja hakemaan ehdolle kunnallisvaaleissa.

Annoin Simonille aikanaan Bruuverissa kaksi tuoppia aikaa kertoa, miksi minä kuuluisin mukaan julkisuudessa mollattuun rasistijärjestöön.

Osui ja upposi. Tässä ollaan nyt.

En ole oppinut käytännön politiikkatyöstä keneltäkään niin paljon kuin puheenjohtajaltamme. Politiikka on täynnä media- ja valtapeliä sekä ihmisiä, jotka toivovat sinun epäonnistuvan. Ilman muutamaa tärkeää oppituntia olisin varmasti haksahtanut jo moneen sudenkuoppaan ja TV-esiintymiseni olisivat olleet vieläkin huonompia kuin ne nyt ovat.

Simon on taitava nimenomaan poliitikkona. Se on tärkeää: hyvätkään ajatukset eivät kanna pitkälle, jos tässä pelissä ei pärjää eikä niitä saa ihmisten kuuluviin.

Miksi Simon Elo?

Oman kannattajakuntani kannattaa suhtautua Simonin äänestämiseen puhtaasti asiaan liittyvän itsekkään välinearvon kautta:

Kun minun poliittinen lähipiirini saa vaikutusvaltaa, minä saan vaikutusvaltaa.

Ihan juuri niin raadollista ja yksinkertaista.

Tokihan minä tiedän tai tunnen kaikki puolueemme EU-edustajat – tai tällä hetkellä sen yhden – mutta poliittisten päättäjien ympärillä pyörii aina läjäpäin hännystelijöitä ja lobbareita. Ei vaikkapa Sampo soita minulle sillon, jos parlamentissa tehdään päätöstä jostain hänelle vieraasta asiasta, jonka minä tunnen. Hienon hatun pitäminen ei vielä riitä luomaan mielikuvaa omansa alansa asiantuntijasta, jolta kannattaa kysyä neuvoa päätöksenteon tueksi.

Sen kuitenkin tiedän, että jos parlamentissa on syntymässä dorkia päätöksiä vaikkapa tietoyhteiskuntaan, tekijänoikeuksiin tai yrittäjän arkeen liittyen, voin huoletta marssia Simonin toimistoon ja esittää kantani. Kun henkilöllä on kanssani historiaa, on myös todennäköisempää, että kantani tulee kuulluksi.

Eiköhän Simonkin jossain vaiheessa sieltä ulos heitä, mutta huomattavasti myöhemmin kuin joku toinen.

Oikeastaan se on aika yksinkertaista: jos tahtoo antaa äänensä minun ajatuksilleni, se kannattaa antaa jollekin, joka on niitä valmis kuulemaan.

14.05.2014 0 ,