Jarmo Keto puhuu perussuomalaisten eduskuntaryhmälle

Soinikin kuuntelee meitä

Olin tänään Johannes Niemisen kanssa esittelemässä tietoyhteiskuntaohjelmaamme Perussuomalaisten kansanedustajille. Saimme tykittää pitkän vartin kovaa asiaa, joka otettiin hyvin vastaan. Tänään saimme tehtyä sen, mihin jo vuosia sitten tähtäsin.

Muutama kurdi oli majoittunut Eduskuntatalon edustalle pieneen mielenosoitukseen. Heillä on nyt tavallistakin kovempi tarve saada äänensä kuuluviin: tämä maailman suurin vailla valtiota oleva kansa saa taas taistella hengestään kaukana etelässä.

Joukko oli pieni, joten hiippailin näppärästi sen ohi sisään Eduskuntataloon. Olimme tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsenen Johannes Niemisen kanssa matkalla viidenteen kerrokseen, Perussuomalaisten ryhmähuoneeseen esittelemään tietoyhteiskuntaohjelmaa.

En ole koskaan käynyt puolueen ryhmähuoneessa, joten en oikein osannut odottaa kokemukselta mitään.

Ryhmähuone oli tyylikäs ja avara. Ryhmän kansliatyöntekijät valmistelivat kokouspapereita nimetyille paikoille tehokkaasti ja hyvin organisoidusti. Ryhmän kokousta oli valmistelemassa kaikkiaan neljä ihmistä ja tehokkaasta härdellistä saattoi päätellä, että viikkokokouksiin oli jo hyvin rutinoiduttu. Tarjolla oli hedelmiä, kahvia ja pullaa sekä kummallisia ”rieskakääröjä”.

Me nuoret kutsumme noita ”wrapeiksi” – ohjeistin erästä vanhempaa kansanedustajaa.

Jaa…… Rieskalta näyttää. – tuumi edustaja takaisin.

Jämpti ryhmäpiiskuri ja täsmällinen esitys

Olin aiemmin viestitellyt ryhmäpuheenjohtaja Jari Lindströmin kanssa tekijänoikeusaloitteeseen liittyvistä asioista, mutta kasvotusten en miestä ollut tavannut. Vanhalla paperimiehellä oli ryhmäjohdossa selvät sävelet: kokouksen kulussa oltiin jämptejä, mutta reiluja. Pystyn hyvin ymmärtämään, miksi Jari on niin pidetty hahmo kaikkien niiden joukossa, jotka hänet tuntevat.

Ja jämptisti mekin saimme juuri sen 15 minuuttia, mitä meille oli luvattu. Esiinnyin kuten aina esiinnyn: tykitin suomalaisen yhteiskunnan näköalattomuudesta, lainasin Ville Oksasen one-linerin hirvien päälle tippuvista droneista ja päätin räpin viimeiseen kiteytykseen.

Isänmaa on edistyksen kehto. Vain me voimme uskottavasti yhdistää kansallismielisyyden ja tulevaisuuden, muut ovat jo näppinsä lianneet.

Johannes täydensi räppiäni hienosti. Olimme oikein hyvä pari.

Me tulemme kyllä kuulluksi

Ennen poistumistamme eräs kansanedustaja piti lyhyen puheenvuoron:

Te nuoret olette tehneet loistavaa työtä. Pienillä stilisoinneilla tämä sopisi mielestäni aivan hyvin puolueohjelman liitteeksi.

Meidän oli aika poistua. Ryhmä jäi puhumaan suljettujen ovien taakse. Kenties tästä ohjelmasta, kenties hallituksen kaatamisesta. Lehdistä saamme varmaan lukea enemmän.

Myhäilin vielä pihalla Johannekselle: tämänpäiväisen takia tämä kaikki kannatti. Kurdit olivat poistuneet: he eivät saaneet asiaansa kuuluviin, mutta me saimme.

Puolue otti ohjelmaansa Viron yritysveromallin, jota me ensin esitimme. Edelleen ohjelmaan on päätynyt paljon muita ajatuksia, joita me olemme tuoneet esiin. Olen varma, että puolue ottaa ohjelmiinsa myös joitakin niitä ajatuksia, joita toimme tänään esiin.

Oikea vaikutusvalta ei synny poliittisesta asemasta, vaan asiantuntemuksesta, uskosta, tahdosta ja kyvystä kertoa, millaisen Suomen tahdomme rakentaa.

Meiltä löytyi tänään koko paketti.