Kirje Paavo Arhinmäelle

#suklaatapoliitikolle – Paavo Arhinmäki ja yhdenvertaisuussuunnitelma

Vuosi 2015 tuo yrityksille ja yrittäjille jälleen veronkorotuksia ja velvoitteita. Aloitan kuukausittaisen #suklaatapoliitikolle -sarjan, jossa lähetän kotimaisen maiskuttelutuotteen yhdelle suomalaiselle päättäjälle, joka on osaltaan vaikeuttanut yritysten toimintaedellytyksiä. Ensimmäisen saa Paavo Arhinmäki.

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja pyrkimys reiluun ja oikeudenmukaiseen kohteluun ovat meille suomalaisille tärkeitä asioita. Nämä asiat ovat meille niin tärkeitä, että niiden varjolla on ajettu ja ajetaan läpi yhtä ja toista. Vasta ennen joulua ajettiin taas yksi asia: uusi pakollinen suunnitelma yritysten laadittavaksi.

Eduskunta sinetöi 16.12.2014 uuden yhdenvertaisuuslain, joka astuu voimaan vuoden 2015 alusta alkaen. Tuttu parivaljakko Vesa-Matti Saarakkala (ps) ja Olli Immonen (ps) esittivät uuden lain hylkäämistä, mutta laki lensi läpi selvin äänin 164-21.

Tämä laki tekee monenlaisia asioita, mutta siihen sisältyy myös yrittäjille tarjottavaa suklaata:

Vuodesta 2015 alkaen yli 30 henkeä työllistäville yrityksille tulee velvoite laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. En ole edes aivan varma, mitä kaikkea moisen suunnitelman tulee sisältää, mutta ”sisäministeriön oikeusyksikön yhdenvertaisuustiimillä” (oikeasti) on jo tarjota 37-sivuinen opas sen laatimisen tueksi.

Meidän yrityksemme ei työllistä vielä 30 henkeä, ja itseasiassa varsin pieni osa Suomen yrityksistä työllistää. En kuitenkaan voi olla kummastelematta, miksi taantumassa möyrivässä maassa keksitään edelleen uutta byrokratiaa yrittäjän täytettäväksi samaan aikaan, kun yhä enemmän yrityksiä karkaa Viroon helpomman byrokratian ja tolkullisemman verotuksen perään.

Vuodesta 1987 lähtien

Lain esittelyteksteissä on tapana arvioida lain vaikutuksia erilaisiin asioihin. Yleensä nämä esittelytekstit ovatkin hedelmällisempää luettavaa kuin itse raastavan puuduttava lakiteksti. Esittelyissä kerrotaan, mitä laki konkreettisesti tekee, miksi se on säädetty ja miten se vaikuttaa asioihin.

Tässäkin esittelytekstissä on arvioitu vaikutuksia yrityksiin toteamalla aivan oikein, että kustannuksia syntyy. Suurella viisaudella samaisessa arvioinnissa kustannuksiksi on osattu arvioida tarkat 1390,00 euroa vuodessa yritystä kohden.

Ehdoton lempikohtani arvioinnissa on toteamus siitä, että työnantajillahan on näistä asioista jo kokemusta:

Yhdenvertaisuusnäkökulman huomioon ottamisesta aiheutuvaa rasitetta vähentää osaltaan se, että työnantajille on sukupuolten tasa-arvon edistämisen osalta kertynyt kokemusta jo vuodesta 1987 lähtien, jolloin sanottu velvollisuus tuli voimaan tasa-arvolain myötä.

Tämä briljantti logiikka osoittaa, että tietyt lainsäätäjät tuntuvat elävän edelleen wanhassa teollistuvassa Suomessa, jonka talouden runko ja tulevaisuus muodostuu suurista ja kasvottomista teollisuuskorporaatioista. Nämä ilkeät jättiläiset ovatkin varmasti keränneet ”kokemusta” jo tuon 27 vuoden ajan.

Mutta ei tämä kokemus paljon Rovioita ja Jollia koske. Vielä vähemmän se koskee nuoria, parikymppisiä yrittäjätoivoja, joiden start-uppien päälle on aseteltu kansantalouden pelastajan viittaa.

Lisäsääntelyä pitää aktiivisesti torjua

Tämä skenaario on mainio esimerkki siitä, miten yrityksiin kohdistuvaa sääntelyä ja velvoitteita tulee lisättyä aivan huomaamatta ja pienin askelin. Näin vain tässäkin äänestyksessä normitalkoista meuhkaava Sanni Grahn-Laasonen (kok) iloisesti äänesti tämänkin lisävelvoitteen puolesta.

Eihän kyse ole siitä, että 1390,00 euroa yli 30 henkeä työllistävälle yritykselle olisi iso raha. Tai siitä, että yhdenvertaisuus ei olisi tärkeä asia.

Kyse on siitä, että jokainen ylimääräinen lippulappu, kartoitus ja suunnitelma lamauttaa yrittämisen iloa, vähentää houkutusta investoida maahan ja luo yrityksille keinotekoisia kasvun esteitä. Minäkin aion jarruttaa – ja olen jo jarruttanut – rekrytointia meidän yrityksessämme, että pysyisimme aina sen seuraavan velvoitteita lisäävän henkilöstömäärän alapuolella.

Se jarrutus tehdään ihan pelkästään sen takia, että voisimme keskittyä työn tekemiseen emmekä byrokratian palvelemiseen.

Tästä hyvästä ensimmäinen #suklaatapoliitikolle menee Paavo Arhinmäelle.

Siksi, että tämä uusi suklaa kätilöitiin hänen ministeriössään hänen ministerikaudellaan ja tuloksesta hän myös niin mielellään otti kunnian.