Sukujuhlat!

Poliitikot ovat vapaata riistaa. Josko ne ovat tavallisia ihmisiä lainkaan, tai näin ainakin moni ”tavallinen” ihminen ajattelee. Tänään oli taas keväinen sukujuhlapäivä. Minkälaista poliitikolla on kohdata sukunsa sen jälkeen, kun on tullut poliitikkokaapista ulos?

Yksi tämän blogin tarkoituksista on rohkaista ihmisiä mukaan politiikkaan ja kertoa heille, minkälaista tämä touhu oikeasti on. Poliitikoksi ryhtymisessä tai edes poliittisesti sitoutumisessa on Suomessa päällä aika vahva stigma: jos ihminen liittyy johonkin puolueeseen, hänen katsotaan jollakin tavalla muuttuvan tai ”myyvän sielunsa” kyseiselle aatteelle.

Samalla ajatellaan, että puoluevalinta on ikään kuin ”lukittu”, eikä siitä ole enää paluuta.

Näinhän ei tietystikään ole. Itse suhtaudun puoluepolitiikkaan siten, että sen tulee muuttua samalla tavalla kuin parisuhde- ja työelämäkin ovat muuttuneet: tilanteiden mukaisesti saa ja voi vaihtaa – ja jos puolueen harjoittama politiikka on typerää, niin myös pitää vaihtaa. Oikeastaan joku Keskusta roikkuu vallankahvassa vain sen takia, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat hengellään sitoutuneet tähän kolossiin riippumatta siitä, kuinka vahingollista puolueen harjoittama politiikka olisikaan. Siihen on vain aina kuuluttu, eikä puolueen vaihtaminen tule kysymykseen.

Noh, minä olen nyt tullut kaapista poliitikkona – ja perussuomalaisena poliitikkona. Kaiken lisäksi olen vielä PS-poliitikoksikin varsin nuiva ja monikulttuurisuuteen äärimmäisen kriittisesti suhtautuva. Siis oikea pahuuden ilmentymä. Halla-ahon kätyri!

Millaista on kohdata sukua ja läheisiä tämän jälkeen?

Sukujuhlat

En koskaan ole lähtenyt kampanjoimaan itseäni suvulle tai läheisille tietäen, että sukuihin väistämättä liittyvä juorupuhelin kyllä hoitaa viestinnän: joku näkee naaman televisiossa ja soittaa siskot läpi. Ennemmin tai myöhemmin kaikki tietävät, halusit tai et. Ei siis varsinaisesti tarvitse miettiä, että miten asiasta kertoo, sillä se tulee selväksi itsestään.

Pelkäsin vanhojen tuttujen ja suvun kohtaamista varsin paljon lähtiessäni politiikkaan. Puolueen imago on mikä on ja lisäksi ihmiset suhtautuvat yleisesti poliitikkoihin epäluuloisesti. Eniten pelkäsin, että turvallinen ympäristö muuttuu: en ole enää yksi sukulaisista, vaan yhtäkkiä joudunkin puolustamaan kantojani ja käymään poliittista debattia torjuvan suvun keskellä.

Ensimmäiset kohtaamiseni tulivatkin heti kunnallisvaalien jälkeen vuoden 2013 keväällä:

Kävelin noutamaan kuohuviinilasia ja kättelemään juhlavieraita juuri niin kuin juhlissa on tapana. Kierroksen jälkeen istuin sivummalle odottamaan  ensimmäisen tädin, sedän tai isovanhemman avaavan keskustelua. Toivoin tietysti, että pakollinen kahvittelu alkaisi pian, jotta ihmisten huomio keskittyisi leivonnaisiin ja ihanaan voileipäkakkuun.

Tiesin, että ihmiset tietävät. Osasin nähdä katseista, kuka tietää ja kuka ei. He ovat puhuneet keskenään, kenties tuominneet ajatuksesi – kukaties olet jo valmiiksi joukossa hylkiö ajatustesi vuoksi.

Odotin ensimmäistä keskustelua ja tarkkailin ympäristöä.

Mitään invaasiota ei koskaan tullut. Kaikki meni niin kuin ennenkin.

Kinostumista ei havaittavissa

Myöhemmin kävimme niitä perinteisiä kahvipöytäkeskusteluja: mitä sinulle kuuluu ja miten menee. Ihmiset tiesivät kyllä, osasivat arvioida minun olevan kiireinen. Osasta asioita oltiin samaa mieltä, osasta eri mieltä: ihan kuten kenen tahansa muunkin ihmisen kanssa. Palaute oli silti vain rohkaisevaa, ymmärtävää ja kannustavaa. Juuri niin kuin palautteen sukulaisille tulee ollakin.

Tajusin, että sukulaisten pelko taisi olla huono syy pidätellä poliittisia ambitioita. Lopulta heitä ei joko kiinnosta tai he ovat vain hienotunteisia sanoakseen mitään erityistä. Kaikki pyörii ennallaan: olin rakentanut päähäni mörön, jota ei oikeastaan ollut olemassakaan.

Tämänpäiväinen oli toisinto vuoden takaisesta. Ei mitään ihmeellistä. Kaikki ovat jo tottuneet siihen, että tätä minä teen.

Joku toinen kerta käsittelen tätä kaapista tuloa kaveripiireissä. Se onkin ollut mielenkiintoista selittää homo- ja bi-tuttaville, että on nyt perussuomalainen poliitikko. Sekin meni itseasiassa yllättävän helposti.

Rohkeasti vain kaapista pois!

31.05.2014 0