Suomalainen sosialidemokraatti

Vaalipaneeleissa on tottunut näkemään monenlaista. Tänään Keskuspuiston ammattiopiston vaalipaneelissa tuli kuitenkin vastaan sellainen ehdokas, etten ole hämmenykseltäni toista nähnyt. Ajattelin nyt antaa vähän mediatilaa ja tukea SDP:n Kaarin Taipaleelle.

Politiikassa ei yleensä kannata antaa ruutuaikaa ja huomioita kilpailijoilleen, sillä toisten myllyttäminen julkisuudessa yleensä lisää samalla myös vastapuolen tunnettuutta. Kuten tiedämme, poliitikon tulee ensin päästä ihmisten tietoisuuteen, jotta positiivinen äänestyspäätös on edes mahdollinen.

Joissakin tilanteissa vastapuolta kannattaa kuitenkin nostaa esiin: kaksi poliitikkoa kilpailevista puolueista saattavat esimerkiksi kulisseissa sopia käyvänsä lehden mielipidepalstalla julkista väittelyä, sillä se väittely hyödyttää molempia osapuolia.

Haluan nyt antaa tukeni eräälle SDP:n kansanedustajaehdokkaalle.

Paneeli Metsälässä

Keskuspuiston ammattiopisto Metsälässä on erityisoppilaitos. Näistä oppilaitoksista kirjoitin jonkin verran Pauliinaa käsittelevässä blogissani tovi sitten. Käytännössä opiskelijat ovat siis eri tavoin oppimisrajoitteisia: osa reilusti minua terävämpiä, osa taas selvästi vähän hitaampaa puherytmiä vaativia. Luonnollisesti paneeli tällaisessa koulussakin on hieman tavallisesta paneelista erilainen; virikkeellisempi ja vauhdikkaampi.

Tällaisessa paneelissa olin tänään.

Panelistijoukko koostui puolueiden nuorista ehdokkaista, joiden joukossa oli yksi outo tapaus: monikoulutettu ja ansioitunut, muita ehdokkaita vuosikymmenillä vanhempi SDP:n Kaarin Taipale.

Taipale teki paneelin näyttävän entreen: ensitöikseen hän aloitti jakamalla opiskelijoille vaalimainoksiaan ja karkkia. Mitään virallista tai epävirallistakaan sopimusta herkkujen jakoon puolueilla ei Helsingissä ole, mutta moista ilmiötä en ole vielä kymmenissä koulupaneeleissa nähnyt. Sinällään en tietysti pidä Taipaleen ratkaisua epäreiluna: jos poliitikko tahtoo antaa itsestään kuvan karkkia jakelevana mukavana mummona, se suotakoon. Erityisoppilaiden kohdalla siinä on kuitenkin jotain erityisen kornia.

Itse paneelikeskustelu oli yleisesti ärsyttävä: koska oltiin erityisoppilaitoksessa, miltei jokaisen piti päästä hehkuttamaan Pertti Kurikan Nimipäiviä, vammaisten oikeuksien sopimusta ja muuta asiaan liittyvää, vaikka hyvin tiedämme, että vammaisten asiat tulevat punavihreällä agendalla vasta pakolaisten ja islamistien jälkeen. Keskustelijat myös argumentoivat yksinkertaistaen asioita: ”eihän se ole keneltäkään pois jos ajamme vähemmistöjen asiaa!”

Vaalipaneelissa Taipale keskittyi pitkälti minun mielipiteideni mollaamiseen, vähättelyyn ja tahalliseen väärinymmärtämiseen. En tietysti pistänyt asiaa tavallista enempää pahakseni, mutta jollakin tavalla hyökkäys vääristä faktoista oli hauskaa kuunneltavaa heti sen perään, kun Taipale itse oli hetkeä aiemmin kutsunut Helsingin Energiaa yksityiseksi yritykseksi, johon kaupungilla ei ole valtaa.

Eräs oppilaista kysyi, näkevätkö ehdokkaat omassa poliittisessa ideologiassaan mitään varjopuolia. Kysymys oli ehkä parhaita kuulemiani missään keskustelussa. Taipale ei luonnollisestikaan omassa aatteessaan moisia nähnyt: ”Sosialidemokratia on globaali aate joka auttaa kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa”. Niinpä niin; kaikkia muita paitsi suomalaisia.

Tukea Kaarinille!

Näen suuren toivon, kun kuusikymppinen punavihreä arkkitehti  jakaa karkkia kehitysvammaisille pari kuukautta ennen vaaleja. Kun vielä henkilön CV:ssä ei mainita yhtään työtä, jossa kätensä joutuisi likaamaan, näen juuri sellaisen sosialidemokraatin, jota äijäfeministinen SDP kaipaa.

Suosittelen lämpimästi valitsemaan Kaarin Taipaleen kansanedustajaksi ja edelleen puolueensa puheenjohtajaksi.

Sanojeni lisäpainoksi lahjoitin Kaarinille kympin vaalirahaa, että karkkia kehitysvammaisille ja suklaata yrittäjille riittää aina vaalikamppailun loppuun saakka.

04.03.2015 0