Timo Soini ja Jarmo Keto

Syyskokous ja Soini

Helsingin PS-Nuoret järjesti tänään syyskokouksen Helsingin Uutelassa. Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja mukavahenkinen, mutta eniten mieleeni jäi ensimmäinen kohtaamiseni konsernijohtaja Timo Soinin kanssa. Millainen mies don Soini on?

Järjestötoiminnassa voi priorisoida tapahtumia eri tavalla sen mukaan, minkä katsoo toiminnan kannalta oleellisimmaksi. Minä olen tietoisesti painottanut Helsingin PS-Nuorten toiminnassa kaikkein painavimmalle prioriteetille järjestön sisäisiä tapahtumia: syyskokouksia, itsenäisyyspäivän juhlia ja muuta vastaavaa.

En tietenkään siksi, että toimintamme itsetarkoitus olisi järjestää sisäisiä tapahtumia, vaan siksi, että pyrin tällä strategialla aktivoimaan sen potentiaalin, jota yli 270 jäsenestämme löytyy. Katson, että ihmiset ovat meidän tärkein tuotannontekijämme, ja siksi panostus pitää laittaa sinne.

Strategia onkin onnistunut ihan mukavasti. Pari vuotta sitten syyskokouksiimme osallistui noin 2 % jäsenistöstä. Nyt jo liki 10 %. Hallituspaikoista käytiin tiukkaa kisaa ja kaikki tahtovat tehdä enemmän.

Kun sisäinen toiminta on parantunut ja enemmän ihmisiä on tullut mukaan, on muuta toimintaa tullut kerrannaisvaikutuksesta kuin itsestään. Tämänpäiväinen onnistunut kokouksemme muistutti minua siitä vanhasta – armeijasta tutusta viisaudesta:

Tasajako ei ole taktiikkaa.

Soini-sessio

Kun kerron ihmisille kuuluvani Perussuomalaisiin, kyselevät uteliaat ihmiset yleensä, minkälainen ihminen Soini on ja mitä olen hänestä mieltä.

Tähän saakka olen pian kahden vuoden ajan sanonut, että enpä ole saanut kunniaa konsernijohtajaan tutustua, joten medialähteiden varassa mennään. Puolue on kuitenkin varsin iso ja puheenjohtajalla riittää kiirettä. Buukkasimme kuitenkin Soinin puhumaan tämänpäiväiseen syyskokoukseemme jo yli vuosi sitten, joten nyt onnistui.

Ja niin kaartoi puoluejohtaja kurssikeskuksen pihaan punaisella perheautollaan. Tarjosin ensivaikutelman puheenjohtajalle vitsailulla, eikö hänen asemassaan olekaan käytössä autonkuljettajaa.

On, mutta tykkään ajaa välillä yksin. Saa olla rauhassa ja miettiä asioita.

Olen toki seurannut Soinin puheita aiemmin televisiossa, webissä ja myöskin puoluekokouksessa. Näissä tilanteissa on luonnollisesti päällä tietynlainen rooli, massarooli. Se ei ole kovin välitön eikä henkilökohtainen, vaan tarkoitettu suurempaa yleisöä varten.

Meitä oli kuitenkin paikalla alle 30, joten porukka oli sen verran pieni, että massapuhuminen ei onnistunut, vaan jutustelu oli jotakin tavallisen keskustelun ja joukkopuhumisen väliltä. Tuokin rooli taittui puheenjohtajalta erinomaisen hyvin.

Minä en tuohon keskusteluun osallistunut. Annoin jäsenistömme hoitaa kysymykset ja keskustelun, mikä oli selvästi heille tärkeää. Tilaisuus oli silminnähden nautittava myös Timolle, joka saapuessaan ilmoitti voivansa viettää kanssamme noin 40 minuuttia.

Lopulta aikaa kului yli puolitoista tuntia.