Naputus on ollut vaitonaista, vaikka politiikassa tapahtuu enemmän kuin aikoihin. Olen kuitenkin pitänyt todellisuustarkistusta oikean työn parissa. Suosittelen samaa muillekin, vaikka syksyllä palaan jälleen politikoimaan.

Edellisen, Helsingin Leijonaa käsittelevän kirjoituksen julkaisu oli melkoisen työn takana. Vielä viimeisenä yönäkin kävin melkoista painia siitä, minkälaisen suunnan siihen otan. Epäkohtien paljastaminen on Suomessa yllättävän kuumottavaa touhua. Vallanpitäjien narauttamisen kulttuuri puuttuu.

Riita sukupuolineutraalista avioliitosta paljasti kaikessa julmuudessaan, että yhteiskunnassa käydään veristä taistelua siitä, millainen tulevaisuuden sukupuolijaottelu on. Sitä taistelua masinoi pieni joukko ekstrimistejä, joille hyväuskoinen tavallinen ihminen ™ on pelkkä välikappale. Jos se nyt loppuisi.

Sain vasta viime viikolla päätöksen ehdokkuudestani eduskuntavaaleissa. Rattaat lähtivät pyörimään nopeasti: ensimmäinen kampanjatiimin tapaaminen oli jo! Ja nyt on aika myös sinulla hypätä mukaan kelkkaan!

Jarmoketo.fi on saitti, joka rakentuu pikkuhiljaa. Sitä mukaa, kun ahkerat talkoomieheni oikeilta töiltään ehtivät. Nyt saatiin käyttöön kalenteri! Mikä se on ja miten sitä kannattaa lukea?

Eräs kauniimpaan kategoriaan kuuluvista kavereistani kommentoi viime viikolla blogiani: hyviä ajatuksia, mutta ihan kaikesta en ole samaa mieltä. Hymähdin ja nyökkäsin: en ole minäkään. Ai miten niin en?

Kirjoitin eilen sveitsiläisen poliisimiehen Marko Kantasen kokemuksista ja ajatuksista liittyen heidän äskettäiseen päätökseensä asettaa maahanmuutolle ehdottomat kiintiöt. En tuonut kirjoituksessa liiemmin ilmi omia mielipiteitäni, mutta pohdin tänään paljon Markon ja muiden sveitsiläisten ajatuksia. Oliko päätös oikea ja miten sitä pitää ymmärtää?