Teltalla ja poliittisia nuorisorahoja vastustamassa

Vaalitaistelu on loppusuoralla! Kävin taas jakamassa joitakin Simon-esitteitä, ja uusimpana myös hullunhauskaa direktiiviopasta. Päivään kuului myös toisenlaista politiikkaa, kun olin jo toisen kerran Helsingin Perussuomalaisessa valtuustoryhmässä keskustelemassa poliittisten nuorisojärjestöjen tukiasioista. Tarkalleen niiden lopettamisesta. Saanko asiaani siellä eteenpäin?

Kuuden ja puolen tunnin lyhyehkön työpäivän jälkeen sain taas tänään nauttia aimo-annoksen politiikkaa. Olin iltapäivän hieman maassa, sillä viikonloppu oli aivan uskomaton ja paluu entiseen tuntui aika kurjalta. Mukaviin asioihin tottuminen on aina vaarallista, koska sitten lasku vanhaan tekee vähän kipeää.

Mutta! Vaalit ovat ihmisen parasta aikaa. Vaaliteltalla koko poliittisen touhun merkitys ja tärkeys korostuu tavalla, jota ei mikään muu politiikassa voi korvata. Ihmisten kohtaaminen, heidän kanssaan keskustelu ja heidän murheidensa sekä ajatustensa kuuntelu on uskomattoman terapeuttista – ja mikä tärkeintä – siinä tuntee olevansa oikealla asialla.

En yritä vaaliteltalla oikeastaan koskaan jakaa maksimimäärää esitteitä. Sen sijaan yritän löytää äänestäjiä, joiden kanssa voin käydä keskusteluun ja viettää heidän kanssaan vartin – joskus pidempäänkin.

Eräskin keski-ikäinen nainen, joka ilmoitti heti keskustelun alussa, ettei aio meitä äänestää – kiitti kuitenkin pitkän keskustelun päätteeksi:

Kiitos, että kuuntelit tätä minun elämäntarinaani.

Silloin tuntui hyvältä.

Direktiiviopas

Jakelin tänään ensisijaisesti Perussuomalainen-lehden direktiiviopasta Simon Elon mainoksilla höystettynä. Tuo opas on niin hulvattoman hauska – mutta tietenkin parodioiva – kuvaus Euroopan Unionin älyttömyyksistä, että oikein huvitti. Tottakai joku ryntäsi heti kertomaan, että karikatyyri on liioiteltu karikatyyri asiavirheillä – mitä se tietysti onkin – mutta mielestäni esitetyt puolustuspuheenvuorot toisaalta alleviivaavat aika hyvin sitä, mikä Unionissa on mätänä.

Oppaassa on esimerkiksi sivu, jossa maristaan siitä, että uusiin autoihin tulee asennettavaksi rengasanturit, jotka kertovat paljonko renkaassa on ilmaa. Kuluja tästä arvioidaan syntyvän 600 euroa per auto. Vastaväite on kuitenkin mm. seuraavanlainen:

Komission vaikutusarvioinnissa polttoainesäästön potentiaaliksi on arvioitu 2,5 prosentin vähenemää, joka on merkittävä kulujen kompensaatio kuluttajille.

Johtopäätös siis on, että väitetty 600 euron kulu per auto on pienempi, koska ihmiset ajavat paremmilla rengaspaineilla ja säästävät siksi bensaa!

Aika täydellinen esimerkki siitä, mitä Unionin holhous tarkoittaa: Joo tämä maksaa teille, mutta säästätte myöhemmin rahaa – koska olette niin tyhmiä, ettette ilman tätä kuitenkaan täytä auton renkaita oikein.

Koska tämä oikein loppuu?

Valtuustossa poliittisia nuorisorahoja vastaan

Teltan jälkeen oli tarjolla toisenlaista politiikkaa: nimittäin sitä tylsempää kokoustouhua.

Helsingin piirin puheenjohtajana minulla nimittäin on puhe- ja läsnäolo-oikeus valtuustoryhmän kokouksiin. Meidän nuorten piirimme tärkein teema on lopettaa poliittisten nuorisojärjestöjen tukeminen nuorisotyörahoista. Olin tänään ajamassa asiaamme: tahtoisimme tästä teemasta ryhmäaloitteen.

Valtuustoryhmällä on parhaat muskelit viedä tätä asiaa eteenpäin, mutta olen nyt pienen ongelman edessä: uudessa aloitejärjestelmässä meidän kokoinen ryhmämme saa vain neljä aloitetta koko valtuustokauden aikana. Siis vuoteen 2017 saakka vain neljä.

Vastaavasti näillä aloitteilla on myös iso painoarvo. Niitä ei haluta haaskata.

Saan siis käyttää melkoisen määrän energiaa ja poliittista pääomaa, jos haluan saada meidän nuorten aloitteemme tukien hautaamisesta näiden aloitteiden joukkoon. Tämä saattaa vaikka onnistua, mutta helppoa se ei ole.

21.05.2014 0 ,