Ilta-Sanomien vaalikone

Vaalikoneet

Poliittinen lifeblog on viime aikoina hieman irronnut alkuperäisestä tehtävästään: siis poliitikon arkisen puuhastelun takahuoneiden esittelystä. Nyt mennään takaisin siihen suuntaan: katsotaan, miten aina niin suositut vaalikoneet näyttäytyvät ehdokkaille.

Internetin käytön yleistyminen toi vaalikamppailuihin uudenlaisen kierteen: vaalikoneet, jotka vertailevat ehdokkaan ja äänestäjän kantoja. Tuloksena on sitten äänestyssuositus sen mukaan, miten lähelle kannat kenenkin kanssa toisiaan osuivat.

Vaalikoneita riittää paljon. Osa niistä on itse koodattuja, mutta niitä kaupataan halukkaille myös valmiina paketteina. Juuri tämä paketointi on johtanut siihen, että jokaisella kirotulla hamsterikerholla täytyy olla oma vaalikoneensa, ja jokaiseen näistä erikseen tulee ehdokkaiden vastata.

Tuo vastaaminen on yllättävän työlästä ja laskin, että vaalien alla kuluu vähintään vuorokauden verran aikaa pelkästään vastausten pähkimiseen. Lisäbonuksena ehdokkaalle tehdyt käyttöliittymät eivät ymmärrettävästi ole kehittäjille yhtä tärkeitä kuin äänestäjien: ne ovat monesti bugisia ja hankalia käyttää. Nukkuvat.fi on esimerkiksi kysymyksiltään eräs parhaista vaalikoneista, mutta sen ehdokaskäyttöliittymä oli niin kökkö, että minulla kesti pitkään saada vastauksemi julkaistua. Jotain mukamas kokoajan puuttui, mutta kone ei selvästi kertonut, mitä. Lopulta keksin, että erästä palloa täytyy liikuttaa vasemmalle tai oikealle – mutta keskelle sitä ei voi jättää ellei ole ensin sitä hieman liikuttanut.

Kehnot ehdokaskäyttöliittymät voisivat tarjota mahdollisuuden pieneen DROP TABLE -huvitteluun, mutta en ole tuntenut oloani erityisen pahansuovaksi.

Ehdokkailla on vaalikoneisiin omat tunnuksensa, ja ne tulevat yleensä sähköpostilla suoraan vaalikoneen julkaisijalta. En oikeastaan tiedä, millä konsteilla julkaisijat kaivavat käsiinsä kaikkien ehdokkaiden sähköpostiosoitteet, mutta hyvin ne tuntuvat perille tulevan.

Ehdokas vastaa kaikkiin kysymyksiin ensin. Esimerkiksi HS:n ja Ylen vaalikoneisiin vastattiin jo kauan ennen niiden aukeamista, eikä vastauksia pääse koneen avautumisen jälkeen enää muuttamaan. Nopeasti muuttuvissa asioissa vastausten ennakointi on joskus vähän hankalaa, sillä maailma muuttuu nopeasti. Tilanne Ukrainan tai vaikkapa Kreikan suhteen voi olla kuukauden päästä aivan erilainen kuin nyt.

Simple machines

Koneiden toimintamekaniikka on yksinkertaistava: kone tarjoaa äänestäjälle ehdokasta pelkästään vastausten yhteneväisyyden perusteella, joten ehdokkaan pitää hieman taktikoida, miten äänestäjät toimivat. Minulla on tässä vielä vähän harjoittelemista:

Esimerkiksi HS:n vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö kotikunnan ottaa vastaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Minä vastasin, että toki pitäisi.

Perusteluni oli se, että valtio korvaa täysimääräisenä keskuksen kulut ja varsinkin Helsingin tapauksessa sosiaaliset maahanmuuttajat pakkautuvat pääkaupunkiin joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin – jolloin niistä ei saa enää korvausta. Tietysti on ihan eri keskustelu, pitääkö turvapaikanhakijoita ottaa vastaan ensinkään, mutta se ei oikeastaan liity tähän kysymykseen.

Kompastuin siis omaan nokkeeluuteeni: olen luultavasti aatteellisesti täysin samaa mieltä sellaisen henkilön kanssa, joka vastaa ”ei pitäisi”, mutta hän tuskin ajattelee asiaa noin monimutkaisesti. Yht’kaikki: matchia ei minulle ei hänen kanssaan synny. Vaalikoneet typistävät moniulotteiset kysymykset toisinaan turhan yksinkertaisiksi. Omaa kantaa voi yrittää avata kysymysten perusteluissa, mutta en tiedä kuinka paljon ihmiset niitä lukevat, jos eivät ensinkään päädy matcheiksi.

Toisaalta vaalikoneiden perustelut ovat avartavaa luettavaa: ehdokkaat vastaavat yleensä koneisiin itse, joten perusteluja lukemalla voi päätellä ehdokkaasta paljon pintaa enemmän. Esimerkiksi Pekka Puskan (kesk) hengentuotos avoimessa vaalikoneessa on todella hulvatonta luettavaa. Pekan vastauksia on näemmä viime näkemästä vähän siistitty, mutta edelleenkin liki jokaisessa lauseessa on jokin kirjoitusvirhe. Mukana viilettävät iloisesti termit ”vaikuutta”, ”toimeenpanno” ja ”laillistamnen”.

Hymähdän asialle väkisin: poliittisten virkanimitysten ansiosta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtoon voi nousta mies, joka ei osaa kirjoittaa. Olen ”vaikuuttunut”.