Vähän kihelmöi

Helsingin PS-Nuoret käsitteli tänään hallituksellaan osallistumista Pyöräkaista Hämeentielle-hankkeeseen. Otso Kivekäs Helsingin Polkupyöräilijöistä esitteli hanketta ja saimmekin aikaan hyvää keskustelua. Pasmat menivät kuitenkin aikalailla sekaisin toisesta syystä: minua pyydettiin ehdolle PS-Nuorten puheenjohtajaksi.

Kirjoittelin jo aiemmin, että tuen henkilökohtaisesti hanketta, joka tahtoo rakentaa pyöräkaistat Hämeentielle. Tuolla kyseisellä pätkällä polkupyöräily muistuttaa extreme-urheilua ja sain ilokseni huomata, että oikeastaan koko hallituksemme oli asiasta aivan samaa mieltä.

Olimme pyytäneet Helsingin polkupyöräilijöiden Otso Kivekkään esittelemään hanketta. Otso on vihreiden kaupunginvaltuutettu, mutta minun on aina ollut helppo tulla hänen kanssaan toimeen. Hän kuuluu sellaiseen järkivihreiden porukkaan, joka ajaa hyviä asioita yhteistyökykyisesti yli puoluerajojen. Tutustuin häneen jo vuoden 2012 kunnallisvaalien aikaan, sillä meillä molemmilla oli yhteinen intressi saada tolkkua kaupungin IT-hankintoihin. Myöhemmin Otso kohosikin kaupunkiin perustetun IT-jaoston puheenjohtajaksi.

Hyvät keskustelut käytiin – ja lopulta päätettiin yksimielisesti olla hankkeessa mukana. HelPo tiedottaa varmaan asiasta jotain kun sikseen tulee.

Puheenjohtajan pasmat

Varapuheenjohtaja Atro Åman sekoitti kokouksen lopussa täysin ajatuksenkulkuni, kun hän lausui muutaman valitun sanan:

”Me ollaan tässä ajateltu pyytää, että hakisit PS-Nuorten puheenjohtajaksi”

Siis valtakunnallisen järjestön? Simon Elon paikalle? Tiedän, että Simon lopettaa kautensa tähän vuoteen, joten sitä ilmeisesti tarkoittettiin.

”Me? Ketkä me?” – vastasin

Kokoustilassa nousi iso läjä käsiä.

Atro oli puhunut ihmisille ja suunnitellut koko homman etukäteen. Myöhemmin kuulin, että eräskin henkilö oli tullut kokoukseen vain nostaakseen kätensä tuossa vaiheessa.

Yääääh, tuota…

Kakeltelin jotain. Kuulostin varmaan aika typerältä, sillä hetki oli samaan aikaan kiusallinen ja imarteleva. Olin kieltämättä pyöritellyt ajatusta ja ehkä lipsauttanut siitä pari sanaa Atrolle Allianssi-risteilyllä, mutta PJ:n pesti on täysipäiväinen, eikä siihen voi ruveta vain yhdeksi vuodeksi, vaan siihen täytyy todella sitoutua. En ollut oikeasti ajatellut sitä.

Toisaalta nälkää on.

Täytyy puhua Simonin ja monen muunkin kanssa. Pitää selvittää, onko kannatusta oikeasti ja ketä muita on ehdolla. Varmaan pitää vaihtaa pari sanaa yhtiökumppaneidenkin kanssa.

Hankala kysymys, kieltämättä. Vähän alkoi kihelmöidä.