Vain halpuuttaminen voi työllistää varsinaiset maahanmuuttajat

Helsingin Sanomien kyselyssä yli puolet suomalaisista olisi valmis maksamaaa tietyille eritysryhmille työehtosopimuksia matalampaa palkkaa. Moni ei sitä uskalla ääneen myöntää, mutta varsinaisten maahanmuuttajien kohdalla muita työllistämisvaihtoehtoja ei juuri ole. Minäpä kerron, miksei.

Työllisyys ja talous ovat siirtolaiskriisin ohella tämän hallituskauden pirskahtelevimmat asiat. Mitä nyt on Fixit, mutta siihen varmaan palataan myöhemmin. Siirtolaiskriisi liittyy laajemmin maahanmuuttopolitiikkaan, jonka yhteydessä puhutaan yleensä myös työllisyydestä. Vielä pari vuotta sitten oli tavanomaista puhua työvoimapulasta ja huutaa mahdollisimman paljon keitä hyvänsä sitä korjaamaan.

Se puhe on nyt tainnut loppua. Odotettua työvoimapulaa ei näy eikä kuulu, ja joudumme pikemminkin miettimään sitä, miten kummassa kaikki maahanmuuttajat saataisiin työllistettyä. Ja tässä kirjoituksessa puhun nimenomaisesti varsinaisista maahanmuuttajista.

”Varsinainen maahanmuuttaja” on  joltain viherpoliitikolta lipsahtanut, pilkan kohteeksi muodostunut käsite, jolla tarkoitetaan etniseltä ja uskonnolliselta taustaltaan mahdollisimman poikkeavaa maahanmuuttajaa, kuten vaikkapa somalian tai afganistanin muslimeita. Siis juuri sitä porukkaa, jolla olemattoman koulutuksen, kulttuurierojen – ja jonkun mielestä rasismin – vuoksi on kaikkein vaikeinta työllistyä.

Miksi varsinainen ei työllisty?

Jos tulkit, monikultuurisuuskoordinaattorit ja muut maahanmuuttoon itseensä jotenkin liittyvät tehtävät jätetään huomioimatta, ensimmäinen työpaikka aukeaa löytyy yrityselämästä.

Yksityisen sektorin ovet aukeavat varsinaisille kuitenkin huonosti, ja tämän ilmiön ymmärtämiseksi täytyy osata asettua palkanmaksajan asemaan. Erityisesti pienissä yrityksissä yrittäjän oma leipä on kiinni yrityksessä, ja tehtävään on löydettävä paras mahdollinen ihminen. Ylevät ajatukset monimuotoisesta työyhteisöstä ja kotouttamisesta jäävät taka-alalle, kun Abdi puhuu kieltä huonosti ja on työkokemukseltaan onneton. Valinta kohdistuu muuhun hakijaan, koska se on turvallisempaa.

Annan esimerkin.

Kävin pari viikkoa sitten Löylyssä, rankasti hypetetyssä, kansanedustaja Antero Vartian (vihr.) puoliksi omistamassa, sinällään erittäin mielenkiintoisessa sauna- ja ravintolakompleksissa.

Vartialla, jos kenellä, pitäisi olla jo pelkästään poliittisista syistä kaikki perusteet palkata töihin mahdollisimman paljon varsinaisia. Pravdan toimittajat kakkaisivat goji-marjoja pelkästä ajatuksesta: afrikkalainen mies löysi työpaikan ja lämmittää nyt saunaa suomalaisille. Kulttuurit lyövät kättä ja ennakkoluulot on voitettu.

Mutta ei. Kävelin paikan läpi ja laskin töissä olevan 11 työntekijää. Jokainen oli toistaan arjalaisemman näköinen. Jos hommissa varsinaisia olikin, tiskille heitä ei oltu siihen työvuoroon päästetty.

En halua pätkääkään dissata Löylyä tai sen yrittäjiä. Toivon yhtiölle menestystä ja kiitän rohkeudesta nostaa mittava laina ja toteuttaa sillä jotakin erikoista.

Koko homman juju on kuitenkin tässä: kun yhtiössä on kiinni mittava laina, rekrytoinneissa ollaan tarkkana. Yrittäjä ei ota ylimääräisiä riskejä, vaikka se voisikin tuottaa kivoja lehtijuttuja. Totuus on kuitenkin se, että varsinaisen palkkaaminen ohi kokeneemman kantasuomalaisen on riski. Kallion viininlipittäjät eivät kauniista puheistaan huolimatta valitse kahvilaa pelkästään sen takia, että siellä on tummaihoinen tarjoilija.

Jäljelle jää vain yksi konsti

Höpötys loputtomasta kielikurssituksesta ja kotoutumiseen kaadettavasta lisärahasta ovat harhaisia. Ensimmäisiä somaleja on kotoutettu jo pian 25 vuotta, eivätkä työllisyysluvut ole juuri parantuneet. Rahaa sen sijaan on palanut läjäpäin, ja kun kotoutus ei tunnu onnistuvan, rahaa vaaditaan – ja annetaan – lisää. Kun ei onnistu, ollaan hämillään ja syytetään rasismia.

Oikeasti työllistämiseen on vain yksi konsti. Varsinaisten määrän kasvaessa tämä konsti on jossain vaiheessa väistämättä otettava – ja otetaankin – käyttöön. Kokoomus on tämän varmasti tiennyt alusta saakka.

On tunnustettava se, että jos joku on varsinainen, ominaisuus ole rekrytoinnin tekijälle yleensä plussa vaan miinus. Se on ylimääräinen riski, eikä yrittäjiä saa syyllistää riskien minimoinnista. On ymmärrettävä, että tuota riskiä on kompensoitava jotenkin, eikä rahaa parempaa kompensaattoria ole olemassakaan.

Jos varsinaiselle voi maksaa kantasuomalaista pienempää palkkaa, riski alkaa tuntua pienemmältä.

Niin kauan kun varsinainen maksaa työnantajalle saman verran kuin kantasuomalainen, yrittäjä ei pelkkää hyvää hyvyyttään häntä palkkaa. Ei, vaikka yrittäjä olisikin vihreiden kansanedustaja.